Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 28. tammikuuta 2023

Onnellista ja hyvää viikonloppua kaikille 💚

Vaasanaukio, epävirallisemmin Piritori tai Ikuisen vapun aukio on Helsinginkadun ja Vaasankadun väliin jäävä pieni alue, jolla on Sörnäisten metroaseman läntinen uloskäynti. "Piritorilla" on nimensä mukainen maine ja siellä viihtyvät niin laitapuolen kulkijat kuin poliisitkin. Vaasanaukiolla metroaseman lisäksi olivat muun muassa panttihuutokauppa, itsepuolustuskoulu, autokoulu, seksikauppa ja S-market.

Kun olin työelämässä maallisen valtakuntani huipulla, Kurvin toisella laidalla oli Sininauhasäätiön ydin, jossa myös asuin ensin yksin ja sitten vaimoni Päiviksen kanssa. Työmatkani oli taatusti tuumasta toimeen, sillä parvisänkyni alapuolella oli työpisteeni tietokoneineen. Siinä kirjoitin monena yönä vastinetta yleiselle syyttäjälle, sillä Katulähetyksellä oli pieni klikki, joka halusi varmistaa, etten palaa työlomaltani takaisin. Mutta en minä ollut palaamassa. Pysäyttävän tekstiviestin tarkoitus oli vain pysäyttää lääkkeiden ja päihteiden väärinkäyttö.

Joku sanoo, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Minulla kuitenkin on vain yksi elämä, jota voin ja haluan elää uudelleen niin mukavia kuin vähemmän mukaviakin muistellen. Se kaikki on ajassa elämisen lisäksi elämäni suola ja muut mausteet, vaikka aina ei ole metsä vastannut, kuten olen sinne huutanut.

Joskus olen saanut kaikkea sitä mitä en ole tilannut. Sekin on kohdallani ollut monesti totta, että omat koirat ovat purreet kipeimmin. En tiedä mitä kristitty syyttäjä näki tai jätti näkemättä, kun hän teki syyttämättäjättämispäätöksen. Olen vain hyvin kiitollinen siitä. 

Mutta takaisin Sörnäisiin. Vieressä oli kantaruokapaikkani Sivuraide. Sen loistava sipulipihvi oli sen ajan syömisteni ehdoton ydin ja ykkönen. Mutta olipa Kurvissa ravintola Kurvitarkin, joka nimenä osaltaan kuvasi oikein hyvin Vaasankadun menoa.

Aukion laidalla oli myös Vva, Vailla vakinaista asuntoa, Roihan Jussin luotsaama yhdistys. Sen kohderyhmä olivat helsinkiläiset asunnottomat. Kerran pyysin Jussin työntekijää, Sanna Tiivolaa työpariksenikin Sininauhasäätiöön. Mutta otteeni ei pitänyt. Luulen Jussin tarjonneen hänelle oman yhdistyksensä koko vetovastuuta, johon Sanna myös tarttui. Tiivolan toisista välittävää persoonaa kuvastaa hyvin kuvankaappaukseni teksteineen tänä aamuna ilman lupaa hänen sivuiltaan.

Ehkä mukavin muistoni tästä oivasta toiminnanjohtajasta on, kun kerran astuin Haikon kartanon kylpyläosaston, ehkä neljän hengen porealtaaseen, niin siellä istuikin yllättäen Sanna hersyvine nauruineen. Roihan Jussistakin on monta mukavaa muistoa. Kerran istuimme kotini Kalliomäen puolimatkankodin saunan lauteilla ja tuumailimme mikä asunnottomien, vähän varttuneemman väen kahvilan nimeksi, sillä Aseman lapset ry:llä oli nuorille Walkers-kahvilat. Sellaisen olin tuonut aikanani Jyväskylän Katulähetykseenkin, kuinka ollakaan Asemakadulle. Tuumailun jälkeen kuulin Jussilta, että Vailla vakinaista asuntoa-yhdistyksen vastaava kahvila saa nimekseen Kalkkers 🙃.

Ajastani Hämeentie 62:n Topikatissa ja päiväkeskus Karvisessa voisin kirjoittaa kirjan. Oivallisesti sen ajan ja paikan sykettä kuvasi, kun kerran hautajaisten jälkeen menin kadun toisella puolella olleeseen Siwaan hakemaan HK:n Sinistä kiukaalle tumma puku ylläni. Moni katsoi mikä ihmeen kummajainen tuo on. Toisen kerran menin sinne aamutakissasi ja ihmiset vaan morjenstelivat tai paiskasivat kättä ja hymyilivät.

Ei kommentteja: