Kotini, osa 2

Viimeiset vuoteni synnyinkodissa asuin osin ja osin olin tuuliajolla. Enimmäkseen kuitenkin hunningolla. Kotini Korpintie silti oli enkä tiedostanut olevani lastuna laineilla ja milloin minkäkin virran vietävänä.

Olin paljon Korsossa, koska elämäni ensimmäinen vakavasti otettava parisuhde, Taru asui siellä ollessaan maissa, sillä hän oli etupäässä merinainen. Hänen hyttiinsäkin Finlandia-laivalla kerran sammuin ja heräsin Puolan Gdanskissa. Oikeasti tai mielikuvituksissani.

Tarun koti oli paritalon toisessa päässä ja toisessa päässä asuivat hänen vanhempansa. Niin paljon tämä merimiehen vaimo ja äiti oli isän ja äidin tyttö, että välillä minun piti kulkea suoraan metsään ja metsästä makuuhuoneen ikkunan kautta, etteivät vanhemmat nähneet. Eihän se silloin kodilta tuntunut, vaikka siellä etupäässä viini- tai kaljahöyryissä viihdyinkin. Mutta tutuksi tulin taatusti, sillä kerran sammuin heidän pihapuutarhansa perunapeltoon, josta poliisit korjasivat minut yöksi Tikkurilan putkaan. 

Tarun tapasin aikoinaan ravintola Matkatuopissa. Kävelimme yhtä matkaa valomerkin jälkeen, hän samaan suuntaan silloisen poikaystävänsä luokse ja minä kotiini. Mutta portilla hän kysyi, että jos hän jättää nykyisen kumppaninsa, niin olenko hänen kanssaan? Sanoin, että olenhan minä ja niin vietimme ensimmäisen yhteisen yömme kotini yläkerran komeron hetekalla. Häntäkin rakastin. Paljonkin. Ehkä Taru myös minua, sillä suunnittelimme ja olimme päättäneetkin avioliitosta.

Muistelen, että juomavuosieni viimeinen työpaikka oli Suomen Henkel Tuusulan Maantiekylässä, jossa tein liimaa ja Taru pakkasi sitä. Kerran olin aamulla jo töihin mennessä niin juovuksissa, että minulle tarjottiin kuukauden pakkolomaa. Se ei minulle sopinut, joten otin lopputilin. Meri veti vastaavasti Tarua yhä enemmän puoleensa jonne hän lähti pysyvämmin. Ja minä pyrin merimiesammattikouluun voidakseni lähteä perään.

Siihen aikaan Hyrylässä vaikutti hyvä kaverini Kaj Mannerheimo. Monet kerrat heräsin aamulla heidän kotoaan laattalattialta uima-altaan vierestä, jonne Kaiffari oli vienyt minut mukanaan ravintolansa sulkemisen jälkeen. Ja Mona peitellyt 💓. Kerran Kaj sanoi minulle, että lähde viikoksi transaktioanalyyttisen ryhmätyön peruskurssille Mäntsälään, Ritva Leinosen kotiin. Ja jatkoi, että minä maksan, niin saat ainakin viikon nukkua ja syödä.

Sinne Sälinkäälle sain tiedon, että minut oli hyväksytty merialan oppilaitokseen opiskelijaksi. Samalla kurssilla oli myös Liisa Saarnivaara, jolta kysyin, että jos tulen ensi kesänä Jyväskylään, niin voinko tulla käymään luonasi. Hän aikansa tuumasi ja sanoi kyllä, joten minulle tuli pulma, josta jatkan huomenna.