Ihmiset ja heidän eläimensä

Kotieläin on ihmisen elävänä omistuksessaan pitämä, osin kesyyntynyt tai kesytetty eläin. Ne ovat yleensä hyötyeläimiä, joita pidetään jonkun hyödykkeen, kuten ravinnon tuottamiseksi. Lähes kaikki maatilaeläimet ovat hyötyeläimiä. Hyödykkeitä, joiden saamiseksi ihminen pitää tai on pitänyt kotieläimiä ovat esimerkiksi:

kuljetuspalvelut (ratsut, veto- ja kantojuhdat),

vartiointi (koira), 

metsästys (koira, haukka, fretti), 

vaatekuidut (lammas, silkkiperhonen, alpakka),

maito (lehmä, vuohi)

munat (kana, ankka), 

liha (sika, nauta), 

muu ravinto (mehiläinen).

Hyötyeläimiä, joita ei pidetä asunnon välittömässä läheisyydessä, ei aina kutsuta kotieläimiksi (esimerkiksi poro, turkiseläimet, koe-eläimet tai metsästyshaukat).

Lemmikillä tarkoitetaan kaikkia ihmisen lemmikkeinä pitämiään eläimiä, joilla ei ole hyötytarkoitusta. Varsinkin koirien käyttötarkoitukset ovat nykyisin niin laajat, että tuskin kukaan tietää niitä kaikkia. Nykyisin se on suuressa määrin myös lemmikkieläin. Monelle koira on enemmän tai vähemmän vaihtoehto omalle lapselle. On koirien kauneushoitoloita kynsien leikkauksineen, hierontoineen ja trimmauksineen, on päivähoitoloita, uimalaitoksia ja mitä kaikkea ihmiset ovat keksineetkään itsensä tai koiran olettamansa hyvinvoinnin vuoksi vuosisatojen aikana.

Aivan oma lukunsa on turkistarhaus, jossa eläimet elävät parhaimpaan ikäänsä saakka ahtaissa häkeissä vain ihmisten turhamaisuuden, eli turkkinsa vuoksi.

 

Joskus ihminen pitää ottamiaan eläimiä niin huonosti, että on perusteltua puhua eläinten keskitysleireistä. Niistä siistittyjä versioita ovat paikat, joissa eläimiä on pidetty ja pidetään etupäässä ihmisen rahanahneuden vuoksi. Kuten Helsingin Korkeasaari, Tampereen Särkänniemen delfinaario ja Ähtärin eläinpuisto. Siellä kävin kerran katsomassa susia, jotka kiersivät aamusta yömyöhään ja vuodesta toiseen aitaustaan ympäri vapauden kaipuussaan. 

Sama kaupunki hullaantui joku vuosi sitten hankkimaan Kiinasta kaksi jättiläispandaa, joiden ylläpito maksaa eläintarhalle puolitoista miljoonaa euroa vuodessa. Vuokraa Lumesta ja Pyrystä maksetaan Kiinalle ehkä miljoona euroa vuosi per pandapari. Bambua aikuinen panda rouskuttaa vuodessa sadantuhannen euron edestä. Ei näytä olevan viisaidenkaan ihmisten tyhmyydellä mitään rajaa, sillä nyt on rahat syöty bambuina tai muuten hupiloitu. Koko kansa on hankkeessa tukevasti kaulaansa myöten, sillä Kiinan kanssa sopimuksen on tehnyt Suomen valtio.

Ähtäri pyysikin valtiolta viittä miljoonaa lisärahaa, jota ei ministeri Kurvisen mukaan hevin irtoa. Mutta monen mutkan takana on käydäkseen niin hyvin, että pandat pääsisivät takaisin kotiin. Sillä senkin lähdön seurauksena voi käydä yhtä huonosti kuin Särkänniemen delfiineillä. Hyvin on Kiina korttinsa jakanut, sillä jos Lumi ja Pyry saisivat pandalapsia, nekin pitää palauttaa Kiinaan. 

Kun kyseessä ovat suuret eläimet ja ihmisten niiden personointi, julkisuusarvo on taattu ja uutiset aiheesta myyvät. Mutta pienellekin eläimelle ihmisen tekemä luonnoton elämä on minulle murhe. Sitä koen, kun katselen akvaariokalaa tai siipienväliltään lähes metrin mittaista papukaijaa, joka on puolen metrin kettingillä kahlehdittu jonkun ravintolan ulkopuolelle orteen houkuttelemaan asiakkaita. Saman heimon pienellä kanarialinnulla ei elo ole yhtään häävimpi pienessä häkissään. Linnut kuuluvat lentämään vapaina, sanoo pomomies, joka loi paratiisiin käärmeen. Eikä ole apinallakaan helppoa olla baaririskin päässä juottamassa ihmisiä. Intiassa kävinkin kerran luonnonsuojeluyhdistyksen ylläpitämässä alkoholisoituneiden apinoiden hoitokodissa. 

Sitäkin voisi Korkeasaaren apinatalon kaltereiden toisella puolen pohtia kumpi on viisaampi. Apina, joka onanoi katsoessaan naista vai aikuinen ihminen, joka vie lapsensa katsomaan sitä. 

Joku mielestään älyn jättiläinen saattaa sanoa tyhmänä pitämästään ihmisestä, että sillä on kanan aivot. Ehkä kana onkin niin tyhmä, ettei kaipaa lentotaitoa, jonka ihminen on siltä vienyt nyppimällä sulat kai löytääkseen helpommin munitut munat. Kun kukon tehtävä on vahtia nyt lentotaidotonta kanalaumaansa sekä hoitaa osuutensa, että munista tulee myös pikku tipuja, niin miksi kukonkaan pitäisi kyetä lentämään, tuumaa kanalanhoitaja ja nyppii senkin siipisulat.

Mutta takaisin koiriin. Uusimmat tutkimukset kertovat ihmisen ja koiran yhteisen taipaleen alkaneen 40 000 vuotta sitten. Sekin on lyhyt aika siihen verrattuna, jolloin Aatamin kylkiluusta tehty, miehelle alamaiseksi ja kumppaniksi luotu Eeva keskusteli jollain kielellä puhuvan käärmeen kanssa. Joka sanoi, että tottakai voitte syödä paratiisin puusta. Mustan kirjan mukaan siihen vipuun meni Eevan myötä Aatamikin, jotka huomasivat omenan syötyään olevansa alasti.

Ehkä eläimistä eniten on ihminen vääntänyt tarpeisiinsa koiranelämää. Niiden kanssa osa ihmisistä ei pärjää, on hauva Thaimaan tapojen mukaan irti tai Suomen tapojen mukaan kiinni. Sillä kohta tulee kevät ja lumen alta paljastuu koirien jätöksiä. Kun metrin tai kahden hihnassa tallustava lemmikki tekee tarpeensa siihen mihin kytkettynä yltää, osa ei pärjää edes koiran kikkareiden kanssa. Vaan some on pian pullollaan koiranpaskaan astuneiden ihmisten tuohtuneita kirjoituksia.