Paluulentomme kulki poikkeuksellisesti Kiinan kautta, koska Pakistanin ilmatila oli suljettu. Siitä taas seurasi, että Venäjän yllä reittimme meni aivan Pietarin yli. Oli mielenkiintoista nähdä tuo Nevan ja sen sivu-uomien pilkkoma suurkaupunki 12 kilometrin korkeudesta. Ja hetken kuluttua pääsimme ihastelemaan myös niin siniseltä näyttänyttä Laatokkaa.
Kotimaa toivotti meidät tervetulleeksi tarjoamalla kevättalven lämpimimmät päivät. Ja aurinkoakin on riittänyt. Leskenlehtiä, noita joka kevään tarkkailun aiheita, en ole vielä sattunut näkemään. Kotipihassa kuitenkin tulppaanit ja krookukset jo lykkäävät vartta.
![]() |
Tässä on yksi syy, miksi kesällä on niin hyvä olla kotimaassa.
Minä ja Niilo menossa Rantabulevardia pitkin uimaan Jokilammelle.
|
Ikean tapaan sohva oli sen tuhannen osina, mutta Jorma sai sen kasattua melkein kokonaan sillä välin kun itse kävin Jumbossa tsekkaamassa Stockmannin Hullut päivät ja ruokakaupassa.
Olimme tyytyväisiä sohvavalintaan, vaikka sen vaalea kangas onkin vähän turhan arka. Niilo muuttaa tänään meille ja osaan jo kuvitella, miten se joku kerta tulee sisälle kuraisine tassuineen ja hyppää suoraan sohvalle.
Ilmoittauduin ennen kotiin paluuta taksi-isännälle, jonka kanssa sovin tänään, että aloitan työt maanantaina. Sekin tuntuu ihan mukavalta.
![]() |
Näissä maisemissa sitten palataan uimasta kotipihaan, kun kesä on parhaimmillaan. |
1 kommentti:
Tiesitkö että Bangkokissa on kauppakeskuksen keskellä tekojää? Siellä luistelijoiden joukossa ehkä voisi tallustella myös paljain jaloin. Se ei tietenkään vastaa Suomen lumihankea.
Täällä Sohjolassa oloon en kyllä vieläkään ole tottunut vaikka olen ollut 10 kk.
Lähetä kommentti