Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Mielenhallintaa ja tai chitä

päivis: Kerroin viime viikolla tai chin aloittamisesta. Arvelin, että jatkossa käyn Jomtienin rannalla kerran tai kaksi viikossa. Oikeastaan heti ensimmäisen kerran jälkeen ymmärsin, että tarvitsen tuota kiinalaista aamuvoimistelua viisi kertaa viikossa. Lauantai- ja sunnuntaiaamut annoin itselleni "vapaiksi". Fyysisen harjoittelun lisäksi tai chi näyttää opettavan minulle myös mielen hallintaa.

Tänä aamuna huomasin, miten helposti ajatukset lähtevät karkailemaan, jos sille antaa tilaa. Mutta olenkin vasta aloittelija. En vielä(kään) hallitse mieltäni.

Olin pukeutunut housuihin, joissa on vain tavalliset taskut. Aikaisemmin käyttämissäni shortseissa on ollut vetoketjullinen reisitasku. Ajattelin, etten voi laittaa Zoomerin avainta taskuun, joten jätin sen pyörän ohjaustankoon kypärän sisään. Se sitten veikin koko keskittymiseni.

Pyörän boksissa oli passin, paikallisen pankkikortin ja thaimaalaisen ajokortin lisäksi nyt myös tuntuva määrä rahaa, josta osa oli Yhdysvaltain dollareita. Nostin ja vaihdoin eilen valuuttaa tulevaa Kambodzan-matkaamme varten. Huomasin, miten koko ajan ajatukseni pyörivät jossain selkäni takana seisovan pyöräni ja sen ohjaustangossa roikkuvan kypärän ympärillä. Mielikuvitukseni tuotti tilanteita, joissa joku ohikulkija nappaa kypärän pohjalla olevat avaimet, avaa boksin ja vie sieltä kassini, jossa on koko tärkeä omaisuuteni.

Jos tuota mielenhallintaa häiritsevää asiaa ei olisi ollut, olisin kuullut vain meren kohinaa ja välillä olisin havainnut, miten rannan ohi silloin tällöin ajaa moottoriveneitä. Isossa puussa kipittävän oravankin olisin ehkä nähnyt ja tietysti lähellä rantaviivaa seisovan tai chi -ohjaajan. Muutamaa aamuvoimistelevaa ylisuorittajaakaan en enää olisi noteerannut, kuten alussa tein. Muut olisivat olleet vain epämääräistä liikehdintää ympärilläni.

Mutta nyt keskittyminen oleelliseen oli auttamattomasti kateissa.

Avainhuoleni lisäksi tarkkailin jaloissani pyörivää koiraa. Se oli näköjään säästynyt suomalaisten todistamasta koiraratsiasta, koska sillä oli panta kaulassa. Se on siis jonkun koira. Seuraava, johon huomioni karkasi, olikin mitä ilmeisemmin tuon koiran omistaja. Thaimaalaismies pyöri aamuvoimistelijoiden jaloissa ja ravisteli säkistään jotain rouhetta rantapuiden ympärille. Huomasin, että yhdellä sun toisellakin tarkkaavaisuus ohjaajan suuntaan herpaantui.

Olisin varmasti mennyt kysymään mieheltä - mikäli yhteinen kieli olisi löytynyt - että mitä ihmettä hän touhuaa. Onneksi norjalaismies teki sen puolestani. Norjalaiselta kysyin tunnin jälkeen, että selvisikö jotain. Kyllä, thaikkumiehen tehtävänä oli auttaa puita kasvamaan. Oliko rouhe sitten tarkoitettu myrkyksi mahdollisille maasta tuleville tuhohyönteisille vai kasvuvoimaksi palmuille ja muille puille. Sitä norjalainenkaan ei osannut sanoa.

Tai chillä kerrotaan olevan fyysisiä terveysvaikutuksia, mutta se myös vähentää stressiä ja vaikuttaa muutenkin myönteisesti mieleen. Minun mielenhallintani ainakin parani tuntuvasti heti, kun lyhyen tauon aikana siirsin Hondan avaimet kypärän sisältä housun taskuihin. Silläkin riskillä, että ne jonkun kumarrusta vaativan liikkeen aikana putoaisivat ja katoaisivat pehmeään rantahiekkaan.

Ei kommentteja: