Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Cambodia 🇰🇭 edelleen

Jormas: Hieman alkuun toistoa päiviksen eilesestä blogista sitä osin kuin hän kertoi kuinka jäimme kaksin valtakunnan pääkaupunkiin.

Tosiaan aamulla ei Harley syttynyt tulille, sillä akku oli liian tyhjä. Sitä kylläkin enteilin jo edellisiltana, kun Heikki Räsänen kertoi ihmetelleensä, että ihmeen vähän aikaa pyörän hälytyslaitteen ujelsivat, kun hänkin oli ollut siirtämässä hälytysjärjestelmä päällä ollutta, lukittua pyöräämme.

Ja koska mukana ei ollut pikalaturia, niin ei ollut miehillä aikaa odottaa latausta saati jeesata muun avun löytämiseksi. Vaan Kuitusen Jorman retorisen kysymyksen kera, että kyllähän te täällä pärjäätte ja pääsette pois, että jospa me tästä lähdemme ja pidetään vuodetta lämpimänä.

Aikansa jurppi, sillä olen mielestäni tullut hyvin juttuun miesten kanssa. Mutta vastoin kuin prätkäjengeissä on tapana, tällä kertaa kaverit nimenomaan jätettiin naapurivaltioon. En pysty kuvittelemaan, että olisin toiminut edes vieraalle samalla tavalla. Tai ehkä se olikin sitä, kun olen tuttu. Luulin, että myös kaverikin.

Kaiken lisäksi Heikki oli itse mukana Harrikan akun tyhjennyspuuhissa ja Kaima Kuitunen on Kristittyjen Motoristin perustajajäsen. Pitäisi olla ytimissä mitä puusepän Poika teki puuttuvan karitsan löytämiseksi.

Näin vaan jäimme sulan maan reestä tai jengistä, vaikka ei ollut edes varmaa tietoa onko vika vähäisessä akun virrassa vai jossain aivan muualla.

Mutta matka jatkuu ja se siitä vaivalla löydetystä luotettavasta matkaseurasta.

Liikenne tiellä varsinkin kaksipyöräisellä on paria pykälää turvattomampaa kuin talvikotimaassamme Thaimaassa. Sillä jos ei ole Kambodzassa
valmiuksia antaa omaa kaistaa vastaantulevien ohittelijoiden käyttöön siirtymällä reippaan satasen vauhdissa välillä hiekkapientareelle saakka, jatkuu pyöräilijän matka satavarmasti arkussa tai kai täältä tuhkauurnassa. Mutta matka jatkuu kuvan ajohousuissa ja
-kengissä.

Tottakai lähes mitä tahansa voi tapahtua lähes missä tahansa, mutta Kambodzassa liikennekulttuuri on oma lukunsa. Kaiken kruunaa, että ajovaloja ei saa pitää päivisin päällä, vaikka juuri niitä täällä tarvittaisiin. Tosin ehkä valojen vilkuttelu on tehokkaapaa on ja off asennoissa.

Mutta hyvin on pärjätty, ihmiset ovat ystävällisiä ja koirat myös, kuten lapsetkin. Ylävitonen on minulla lasten kanssa suosiossa ja sitä harrasti Päiviskin eilen, kun tarjosin kaikille Fisherman-pastillit matkan varrella.

Ei kommentteja: