Alppikengistä jää vain jäljet

Jormas: Otsikko tuli jostain mielen uumenista monen vuosikymmenen takaa, kun Päivis kirjoitti sormenjäljistä. Kyse on Åke Lindmanin ohjaamasta, arvatenkin ruotsinkielisestä elokuvasta 70-luvulta. Kirja tai käsikirjoitus oli jonkun Eklundin käsialaa ja näyttelijät amatöörejä tai sinne päin.

Vielä siitäkin taaksepäin vuosikymmenen verran, tulivat poliisit kerran kotiimme vanhempieni luokse kysymään kumisaappaitani. Että olisiko niistä jääneet jäljet autohajoittamon tai junanvaunun pihaan. Olisivat verranneet olinko ollut tekemässä pahojani tai ilkivaltaa. Ei löytynyt saappaita virkavallalle ja selvisin kuin koira veräjästä. Taas kerran. Hyvää oppia tuleville vuosikymmenille jälkien peittämisen tärkeydestä.

Kauan aikaa sitten oli kansanedustajana tai lähes yksityisetsivä Marita Jurva. Joka sanoi kerran, että jos äänestysliput ovat tallessa, kun Kekkonen valittiin yhdellä äänellä presidentiksi, niin ainakin teoriassa vieläkin voitaisiin selvittää ketkä äänestivät Urkin pressaksi, mutta eivät Fagerlundia.

Minäkin olen antanut sormenjälkiä eräänkin kerran. Joskus pelonsekaisin fiiliksin ja joskus hyvillä mielin.

Hyvillä mielin annoin ne muun muassa passiani varten, sillä sen jälkeen pystyi uusimaan kyseisen matkustusasiakirjan käymättä poliisilaitoksella.

Pelonsekaisin tuntein annetusta sormenjäljistä olen joskus kertonut jotain, joten nyt en kerro mitään. Vain sen, että niiden ansioista tai vuoksi ei ole häkkini heilunut kertaakaan.

Nykyisin annan sormenjälkeni, oikean käden peukalon, useamman kerran päivässä, sillä sillä aukaisen kämmenen kokoisen älylaitteeni. Samalla sormenjäljellä menen myös esimerkiksi pankkitililleni. Ja Western Unioniin, kun lähetän roposiani sinne jonnekin, jossa niitä ei ole sitäkään vähää.

Sitten olen antanut DNA-näytteen muun muassa Jenkkilään. Jotka etsivät sukulaisiani kaiken maailman etäserkuista lähtien. Ja he minua. Jos haluaisin ja maksaisin lisää, saisin kuulla alttiuksistani määrättyihin sairauksiin ja vaivoihin sekä vastaavasti vahvoihin puoliini.

Avointa peliä minulla siis, sillä kaukana takana on aika, jolloin piti jälkiä peitellä ja tekemisiä salata. Ei silloinkaan kylläkään kaikilta, sillä piireissä, joissa öisin aikani kuljin, ne olivat kelpo suosituksia.