Tuntemattomia tuttavia

päivis: Thaimaa-vuosinamme meille on tullut jonkinmoinen joukko paikallisia ihmisiä, jotka ovat vähintään tuttuja, mutta joitakin voisi melkein kutsua ystäviksi. Vaikka näin on, aika harvan nimen taidamme edes tietää. Ja päinvastoin.

Varsinkin Seven Seasiin muutettuamme thaimaalaisten tuttavien määrä on moninkertaistunut. Aiempina vuosina tutuiksi tulivat enimmäkseen rannoilla palveluksiaan myyvät rantatuoliyrittäjät henkilökuntineen. Jokunen hierojakin tuli tutummaksi kuin muut. Mutta edelleen on niin, että nimitietoja ei juuri tule vaihdettua, enkä varmasti edes muistaisi niitä, vaikka näin tehtäisiin.

Jos eivät kotimaisetkaan nimet ole pysyneet hyvin mielessäni, niin sitä vaikeampi on muistaa thaikkunimiä. Tataan muistan parhaiten. Hän oli Kissin monivuotinen tarjoilija, jonka sukupuolta en muuten oikein osaa sanoa. Hyvä tyyppi joka tapauksessa. Joskus hän oli niin vakuuttunut siitä, mitä haluamme tilata, että meillä ei oikein ollut edes aikaa tutkia ruokalistaa, kun eteemme jo kannettiin silloiset suosikkiannoksemme, munasalaatit.

Tataa häipyi jonnekin muihin maisemiin joskus vuosi sitten. Varmasti muistaisimme toisemme, vaikka missä törmäisimme uudelleen.

Vakituisen soda-juomapaikkamme perheyrityksen väki luikerteli sydämiimme mutkattomalla käytöksellään. Viimeksi tänään piti taas halata "vanhaa rouvaa". Ilmeisesti mekin olemme saaneet jonkin sijan heidän maailmassaan.

Seurassani yksi aamuisen kantakuppilamme tarjoilijoista, tyylikäs lady, jonka
kanssa riittäisi varmasti paljon juteltavaa, jos olisi yhteinen kieli. 

Burapan moottoripyörätapahtumassa huomasimme, että olemme jääneet myös vuosia sitten meistä muotokuvat maalanneen Mr. Reawin mieleen. Oli tosi mukava nähdä ja tunnistaa toisemme pitkästä aikaa. Meille se ei tietenkään ollut kovin vaikeaa, sillä "luottomaalarimme" oli paikalla maaleineen, siveltimineen ja maalaustelineineen. Mutta että hänkin muisti meidät!

Harrikka-liikkeen väki on ihan oma juttunsa. Joskus taidamme poiketa sinne ihan vain siksi, kun ihmiset ovat niin kovin mukavia. On hienoa saada live-maailmassa hyvää kohtelua, kun jossain somessa on saattanut juuri tulla kuraa niskaan ihan oudoista syistä tai joskus ihan vaan syyttä, kun jollain suomalaisella on ollut tarve purkaa siellä pahaa oloaan.

Harrikka-porukan ihmisistä muistan nimeltä varmimmin vain Mr Kikin, jota ei myöskään ole näkynyt aikoihin. Hän on ehkä jäänyt pysyvästi H-D:n Bangkokin-liikkeeseen. Harrikka-väen palvelualttius on ihan käsittämätöntä. Ihan niin kuin oli eilen omaa moottoripyöräkorjaamoa pitävän, Jorman tunteman yrittäjänkin. Minun piti vain kertoa hänelle, että olen sen ennen Honda Phantomilla ajelleen asiakkaasi vaimo ja pääsin saman tien vaihdattamaan öljyt omaan ajopeliini.

Aamulenkillä tapaamme silloin tällöin kalastajan, joka huutaa meille jo kaukaa, että "terve". Mies kertoi muinoin, että hän on oppinut suomea suomalaiselta vaimoltaan. Ehkä vaimo-asia on totta, ehkä ei. Harvemmin rakkaus syttyy näin päin - tai mikä tunnetila siihen tarvitaankaan, että suomalainen vihityttää itsensä thaimaalaisen kanssa.

Lähi-7-Elevenin väelle olemme varmaan jääneet vakiasiakkaiden joukosta erityisesti mieleen muutamista erityistilanteista ja tavoistamme. Ja myös me olemme oppineet pitämään heitä niin kaupan kalustoon kuuluvina, että joskus oikein ihmettelee, jos jotain vakituiseen väkeen kuuluvaa ei ole näkynyt pitkiin aikoihin.

Yksi ehkä poikkeavista tavoistamme on se, ettemme koskaan suostu ottamaan tarjottua muovipussia ostoksiamme varten, koska meillä on aina oma kauppakassi mukanamme. Enää meille ei pusseja tuputetakaan. Sen sijaan joskus henkilökunta hauskuttaa itseään ja meitä esittelemällä erilaisia kestokasseja, joita he ehkä ajattelevat meidän hankkivan lisää. On muuten eräskin muovipussi tai -kassi jäänyt kauppaan juuri sen ansiosta, että meiltä aina löytyy ostoksillemme oma kassi.