Matkailu ja ajatteleminen avartaa

jormas: Vuonna 105 olimme varmasti kumpikin sitä mieltä, että jos portinvartija sateenkaaren tuolla puolen näkee hyväksi antaa meille leppoistamisjakson ajallisen vaelluksemme loppupäähän, vietämme sen turvallisesti hyvän sosiaaliturvan kotimaassamme.

Vaikka toistakin oli ilmassa välillä. Sitä varten hankimme aikoinaan muun muassa ison matkailuauton. Jospa sillä talvisin Aurinkorannikolle tai muualle. Tosin liikkuvan kodin hankkimiseen oli toinenkin syy. Kun tuumasimme, että jos hynttyyt pannaan yhteen, olisi ehkä sitä varten oltava yhteinen kotikin. Tuumasimme, että josko vuokralle tai aika läjä velkaa ja sillä yhteinen, oma huusholli.

Mutta sitten tuli yö ja aamulla olimme yhtä mieltä, että ostetaan jotain missä ei ole mitään järkeä. Otetaan kunnolla velkaa, jos saadaan ja ostetaan reippaan 100 000 euron Matkakoti. Matkailuauto onkin ollut vuosien saatossa mukavan järjetön hankinta, jossa kesäisin nukumme nykyisinkin paljon. Ja reissaamekin milloin minnekin.

Mutta oma lukunsa järjettömyyksistä on myös Thaimaa. Ei kuitenkaan niin järjetöntä kuin, että hankintahinta makaisi kassakaapissa riihikuivana, kun on viimeisen henkäyksen aika.

Thaimaa on meille loistokohde. Ja varsinkin Pattayan kaupungin Jomtienin kaupunginosa. Minäkin olen aina etiketin mukaan pukeutunut ja istun muutenkin omituisuuksineni katu- ja muuhunkin kuvaan.

Tänään on tämän puolen vuoden session viimeinen päivä. Kyseisellä jaksolla on reissattu muuallakin, kuten aikoinaan visiomme.

Kävimme Harley Davidsonilla Hua Hinissa esimerkiksi. Se on matkana ja vähän muutenkin kuin ajaisi Kivikylästä Pietarin kautta Tallinnaan ja takaisin.

Sitten Päivis päätti viettää reippaan kahden kuukauden jakson uuden harrastuksensa parissa Suomessa. Samana päivänä lensin itse kuukaudeksi Filippiineillä katsomaan mitä on onni ilman maallista maammonaa.

Vähän samoissa mietteissä ajoimme Harrikalla myös Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin ja Siem Reabiin. Sillä siellä on maan merkittävin nähtävyys Angkor Wat. Taisi olla 1500 kilometrin lenkki.

Aivan oma lukunsa on löytämämme Happy Bikers moottoripyöräporukka. Saksankielipainottainen ja heidän kanssaan olemme tehneet sunnuntaisin useammankin puolentoista sadan kilometrin lenkin. Ja päälle on syöty ruuat yhdessä milloin missäkin. Hieno jengi ja me osa sitä.

On ollut kertakaikkisen mukava puolivuotinen, josta on mielenkintoista ensi syksynä jatkaa. Tuoko se mukanaan Laosia, Vietnamia tai jotakin aivan muuta, jää nähtäväksi.