Ambulanssien kokoontumisajot

päivis: Tämä voisi olla vaikka jatkoa toissapäiväiselle blogilleni, jossa kirjoitin vesiasioista. Maassa eletään maan tavalla, joista yksi Suomeen verrattuna erikoisuus saattaa olla ambulanssien kokoontumisajot. Tiedä sitten, onko tuo joku traditio vai ihan kertaluontoinen tapahtuma, jota pääsin todistamaan Pattayalla.

Käväisin eilen Pattayalla ja poikkesin siellä muun muassa liikkeeseen, jossa myydään yhtä tiettyä jalkavoidetta. Muualla sitä ei ole näkynyt olevan myynnissä. Ajattelin pysäköidä liikkeen lähellä olevalle levikkeelle, jotta pääsen helpommin palaamaan takaisin kohti kotia.

Arvasin pyörää pysäköidessäni, että jotain on meneillään, kun risteyksessä seisoskeli melkoinen joukko valkoisiin työasuihin pukeutunutta väkeä. Risteyksen vartiokopista poliisi näytti minulle merkkiä, jonka tiesin tarkoittavan, että hän haluaa sanoa minulle jotain. Mielessäni harmittelin, että käskee tietysti minua ajamaan Zoomerini johonkin muualle. Vaan ei käskenyt. Kysyi vain, että aionko viipyä pitkään. No enhän minä. Sitä jalkavoidettakaan ei lopulta taaskaan tuossa liikkeessä ollut. Finit, madame. Loppu mikä loppu.

Risteystä ylittäessäni näin, että koko Pattaya Klangin kadun pätkä rannalle saakka oli suljettu ja täynnä valkoisia ambulansseja ja muita valkoisia ajoneuvoja. Jossain välissä oli pieni kuormuri, jonka lavalla oli buddhalaista rekvisiittaa. Mitä se tarkoittaa, sen osaa arvata jokainen, joka täällä on vähänkin aikaansa viettänyt.

Jollain valkovaatteisella oli kai myös jonkinlaiset munkin oikeudet, koska

moni tapahtumaan osallistuneista kävi siunattavana keilahallin oven edustalla.

Jonkinlaisesta ensihoitajien ammattiin liittyvästä kokoontumisesta oli siis arvatenkin kyse. Ja sen lisäksi, että näyttivät aloittavan ryhmäajoa, aika monella valkovaatteisella oli kourassaan kippo, jossa oli punaista väriä. Jonkun paikalla olleen vaatteet olikin jo töhritty tuolla verta tarkoittavalla nesteellä. Siis mikäli nyt toisesta kulttuurista tulevana ihmisenä osasin asian tulkita oikein.

En jäänyt odottamaan kulkueen alkua, sillä arvasin, että olisin silloin juuttunut Pattaya kakkosen ja Klangin risteykseen. Ajoin rantakadulle keskipäivästä huolimatta täyttä elämää ja meteliä olevan baarikadun kautta juuttuakseni rannassa ruuhkaan. Onneksi kaksipyöräisellä on helpompi puikkelehtia, joten pääsin ohittelemaan taksit, linja-autot, jakeluautot ja tavalliset yksityisautot.

Tällä välin kulkue oli ilmeisesti jo lähtenyt liikkeelle, sillä vastaani ajoi lisää valkoisia ajoneuvoja. Yksisuuntainen rantakatu oli kulkueen ajaksi muutettu osittain kaksisuuntaiseksi ja meillä oikeaan suuntaan ajavilla oli käytössämme vain yksi kaista. Siitä tuo ruuhka siis johtuikin.

Mielessäni ajattelin, että minkähän verran ambulansseja oli valmiudessa hoidella pikaista lääkäri-apua tarvitsevia ihmisiä sairaalaan vai olivatko kaikki seudun piipaa-autot kokoontuneet kulkueeseen. Ihan tavallisessakin tilanteessa ambulanssia taitaa täällä joutua odottamaan turhauttavan pitkään. Sellaistakin tilannetta kun olemme joskus harmiksemme joutuneet todistamaan.