Kambodžan lenkki takana

Jormas: Vajaa viikkoa taisi mennä, kun kierreltiin moottoripyörällä otsikon naapurivaltiota. Osin seurassa ja osin ei. Paitsi vaimon, joka piti minusta huolta välillä hellin käsin ja välillä vähän kovemmin. Eikä se ollut aina edes unta. Läheisyys takana istujalta on nimittäin taattua, kun nostaa Harrikan viisarin 150 km pintaan.

Akku vaan oli pyörässä onneton, vaikka maahantuojan huolto sanoi toista. Joka aamu piti ladata ja jännätä kädet kyynärpäitä myöten ➕ ssä lähteekö käyntiin.

Mutta nyt ollaan Thaikotona. Oli kaikkinensa mukava reissu ja pääkaupunkikin tuli nähtyä. Aineellisesti köyhää monin paikoin. Sen lisäksi vain muutaman hetken takana on hirmuhallitsijan teot, varmasti parin miljoonan ihmisen ruumiineen, olen hämmentynyt. Ihmisten iloisuudesta ja ystävällisyydestä nimittäin. Ehdottomasti maa ja kansa, johon haluaisin tutustua paremmin.

Maailmanlaajuinen Harrikkajengi on ylivertainen turvatekijä. Jossain Kambodzan takamailla laitoimme paikalliseen HD-ryhmään viestin, että löytyisikö jeesiä, jos ei pyörä lähde käyntiin? Niin vain tovi, kun yksi hemmo jo vastasi, että venttaa vähän, niin etsin teille sieltä apuja. Tuntui hyvältä, kun muistui mieleen syyt, miksi jäin päiviksen kanssa kahden koko lailla kauas kotoa.

Lenkki saattoi olla lähemmäs 1500 kilometriä. Suosittelen lämpimästi tutustumista maahan. Tiet kelvollisia,  ruoka hyvää, aikuiset sekä lapset ystävällisiä. Joiden kanssa tuli paiskattu jokunen kymmen yläviitosia. Vain pari vaaratilannetta tai sinne päin. Ensin päätti nauta, että nyt on sen tien ylityksen vuoro ja jonkun päästä koira samoin.

Jos joku kaipaa raitista ja kulmikasta matkaseuraa maahan, saattaisi meistä sitä saada.