jormas: Aiemmat osat aiheesta olen julkaissut 22.4., 28.4., 4.5. ja 14.5. Vaikka tässä osassa tulee myös vanhan kertausta, teen tämän tavallani.
Monesti on käynyt niin, että kasvulla on hintansa, jota yleisesti ottaen ei juurikaan voi tietää etukäteen. Sininauhaliitto oli aikoinaan pieni, henkilöjäsenistä muodostunut yhdistys, jossa kaikille kyseessä oli sydämenasia. Mutta sitten Sininauhaliitosta tehtiin lähinnä päihdetyötä tekevien järjestöjen ja muiden vastaavien toimijoiden liitto. Vielä silloinkin lähes kaikki mukaan pyrkivät kokivat asian ennen kaikkea omakseen.
Mutta kehitys jatkoi kulkuaan ja yhä useammin Sininauhaliiton jäsenyyttä hakevien suusta sai kuulle, että asianomainen järjestö saa sitä tai tätä etuisuutta itselleen kuuluessaan liittoon. Myös Raha-automaattiyhdistys kehotti avustuksia anovia liittymään liittoon. Tämän jotkut jäseneksi tulevat jäsenyyttä hakiessaan mainitsivatkin. Yhä harvemmin kuului perusteluissa, että haluamme tuoda liittoon sitä tai tätä ja näin voimme jakaa kokemuksiamme sekä osaamistamme liiton kautta koko päihdetyön kentän käyttöön.
Erityisesti Kiviniemen aikaan Sininauhatyössä alettiin painottamaan muodollisesti pätevien työntekijöiden valitsemista myös niihin tehtäviin, joissa mitään määrättyä pätevyyttä ei edellytetty. Tämä on hyvin tehokas tapa karsia kutsumuksesta työtä tekeviä tai muulla tavoin ammattitaitonsa hankkineita työntekijöitä ja -hakijoita. Sininauhasta oli tullut jotain muuta kuin sydämellään tai kutsumuksesta työtä tekevien työpaikka. Se vaikutti luonnollisesti kaikkeen tekemiseen, mutta myös koko ilmapiiriin. Se oli yhä enemmän vain työpaikka työpaikkojen joukossa, jossa yhä useampi ajatteli, että "jos työ päättyy tai lopputili tulee, niin kyllä minä aina jotain tilalle saan".
Minulle kysymyksessä oli ja on sydämen asia. Elämöin kuitenkin tästä ensi sijaisesti siksi, että on tapahtumassa suuri vääryys, jonka en tiedä olevan Kiviniemen lisäksi kenenkään muun tahdon. Näin todennäköisesti tekisin, vaikka kyseessä ei olisikaan sydämenasia, vaan ainoastaan vääryys. Elämöin kyllä myös siksi, että Sininauha ja Katulähetys ovat olleet minulle kutsumuksia, jotka eivät lakkaa olemasta, vaikka palkkapussi lopettaakin tulemisen nimelläni.
Kutsumuksen katoaminen on valitettava ilmiö, joka on näkynyt myös luottamushenkilötyöskentelyssä. Tällä en tarkoita kutsumusta omaan, Sininauhan luottamuspaikalle lähettäneeseen järjestöön. Vaan kutsumusta Sininauhaliittoon. Sillä mitenkään muuten en kykene selittämään itselleni kuinka ensin Sininauhaliitto ja sitten sen nimeämä Sininauhasäätiön hallitus ovat voineet päättää sääntömuutoksesta, joka siirtää hallituksen valinnan sisäsiittoisesti säätiölle itselleen. Ja joka sen jälkeen päättää minne Sininauhaliiton sijaan mittava Sininauhasäätiön omaisuus menee, jos kyseinen, itse itseään täydentävä hallitus päättää lakkauttaa itsensä eli Sininauhasäätiön.
Mutta surullinen tarina ei pääty tähän, vaan se saa yhä uusia, merkillisiä piirteitä. Nyt Sininauhaliitosta siirretään myös toimintoja Sininauhasäätiöön. Viimeinen korviini tullut esimerkki on ongelma- ja rahapelipelaamiseen liittyvä Tiltti-hanke. Henkilökunnalle on perusteltu, että koska Tiltti tekee asiakastyötä, se ei voisi olla liiton hanke, vaikka se on ollut sitä vuosien ajan. Perustelut haisevat, sillä Sininauhaliitossa on monta muutakin asiakastyö-hanketta Vihreästä Veräjästä aina perhetyöhön saakka. Ajattelen, että Tiltin siirtämisen taustalla on ohjausryhmä tai vastaava, jossa työskentelystä on siinä istuvalle itselleen myös merkittävää taloudellisesti etua.
Itse kukin voi mielessään yrittää istuttaa alla olevaan Sininauhasäätiön sääntökohtaan Tiltti-rahapelityön: "Säätiön tarkoituksena on perustaa ja ylläpitää kristillisessä hengessä toimivia päihdehuollon asumispalveluita ja nuorten päihdehoitoyksiköitä, ja niissä annettavan hoivan ja kasvatuksen kautta auttaa päihdeongelmaisia henkilöitä juomatavasta vapautuneina, työnhaluisina, rehellisinä ja kunniallisina kansalaisina täyttämään paikkansa yhteiskunnassa." On ontuvaa perustella uskottavasti kyseisen hankkeen istuvan säätiöön liittoa paremmin.
Sekä Sininauhaliitossa että Sininauhasäätiössä keskeisin henkilö valmistelussa on ollut Aarne Kiviniemi, joka on molempien järjestöjen johtaja ja asioiden esittelijä hallituksissa. Merkityksettömäksi ei voi jättää hallitustyöskentelyäkään. Siellä keskeinen osa on ollut kummankin järjestön hallituksen puheenjohtaja Raimo Leppälällä.
Sääntöjen mukaisten vuosien tultua puheenjohtajana täyteen, jätti Leppälä viime vuosikokouksessa tehtävänsä liiton puheenjohtajana. Myös hänen roolinsa "kolmannen sektorin kaikkien aikojen puhalluksen" ja kaappauksen valmistelussa ja päätöksen teossa on ollut hyvin keskeinen.
Nyt keväällä pidetyssä Sininauhaliiton vuosikokouksessa Kiviniemi antoi vuolaasti kiitosta Leppälälle hänen ehdottomasta tuestaan. "Raimo on alusta saakka ollut luunkova hengenmies. Hänen kanssaan työskentely on ollut selkeää ja tuki - raamien asettamisen jälkeen - järkähtämätöntä". Kun yllä olevan kuuntelin ja jälkeen päin maistelin, en voi tulla muuhun tulokseen, kuin että Leppälä on ollut tietoinen omaisuuden siirrosta.
Olen myös tarkistanut väittämän, että esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys olisi edellyttänyt moista sääntökohtaa. Se ei ole totuuteen perustuva, vaan luottamushenkilöiden harhauttamista. Mainittu perustelu palvelee vain yhtä tarkoitusta, jonka käsittämiseen ei tarvita ennustajaeukon eikä -ukon lahjoja.
Koska minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua hallituksen pöytäkirjoihin, teen arvioni ilman niitä. Kyseinen "puhallus ja kaappaus" ei olisi ollut mahdollista ilman Kiviniemen ja Leppälän yhteistä näkemystä. Ja ilman Sininauhasäätiön ja Sininauhaliiton hallituksen päätöksiä asiaa ei olisi päätetty jo moneen kertaan toistamallani tavalla. Molemmat hallitukset olisivat myös ajallaan voineet estää hankkeen, mutta nyt sen voi pysäyttää enää vain Sininauhasäätiön hallitus. Tai julkisuus tai Patentti- ja rekisterihallitus tai rahoittaja tai joku muu......
Voi olla, että tämäkään ei ole aiheesta viimeinen kirjoittamani osa, käy asialle kuinka tahansa. Voi myös olla, että lähitulevaisuudessa on aika tuoda asia isoon julkisuuteen jonkun tutkivan journalismin foorumin kautta.
Joka tapauksessa Kiviniemi on pelannut peliään taitavasti. Minuun ei ole koskaan ollut niin paljon Sininauhaliiton väki yhteydessä kuin tässä asiassa. Tosin en ole ollut joka kerta varma kuka on Sininauhaliitossa töissä, kuka Sininauhasäätiössä ja kuka Sininauha Oy:ssä. Mutta julkisesti työntekijät eivät uskalla juurikaan puhua, sillä pelko oman työpaikan menettämisestä on käsin kosketeltavaa. Hallitusten päätöksenteko on minulle tällä hetkellä osin arvoitus, koska joukossa on myös niitä, jotka ovat myöntäneet, että he eivät ole tienneet tai ymmärtäneet mitä on tullut päätetyksi.
Jos ei ole vajavaisesta tai tarkoituksenmukaisesta valmistelusta johtuen tiennyt mitä on päättänyt, nyt on yhdestoista hetki ottaa tehdyt päätöksen takaisin. Varsinkin, jos ei ole oma lehmä ojassa ja istuu päättäjän paikalla aidosti jäsenjärjestönsä mandaatilla.
Kun Aarne Kiviniemi tuli jatkamaan Jorma Niemelän työtä Sininauhaliiton toiminnanjohtajana, olin itse Sininauhasäätiön toimitusjohtaja. Muistan kuin eilisen Kiviniemen yöllisen soiton, joita hän harrasti kanssani. Yhden puhelun hän aloitti: "Kuule Soini, olen keskustellut talouspäällikön kanssa ja hän sanoi, että sinä olet Soini peluri, mitä mieltä olet itse?" Vastasin: "Hyvinkin kohdalleen menevä arvionti itsestäni. Mutta sitäkin enemmän sinun Aarne kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kenen pussiin pelaan."
Siltä varalta, että Kiviniemi lukee tämän blogini, esitän hänelle samasta aiheesta oman kysymykseni: "Vuosien saatossa olen omana, en siis muiden arviona, tullut siihen tulokseen, että myös sinä olet Kiviniemi peluri. Mutta pelaatko sinä oman pussisi lisäksi kenenkään muun pussiin?"
