Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 19. toukokuuta 2016

Laivalla Turkuun

päivis: Eilinen paluu Ahvenanmaalta kotimantereella Viking Linen Gracella oli hyvä valinta - bra val, kuten Ahvenanmaalla sanottaisiin. Seikkailu saaristolautoilla ei edellispäivien kokemusten perusteella houkuttanut, vaikka itse lauttamatkoissa ei mitään vikaa ollutkaan. Ensimmäisen matkan teimme seuranamme vain pari polttoainetta kuljettavaa rekkakuskia. Polttoainekuljetusten kanssa lauttoihin otetaan enintään 20 matkustajaa. Tosin tuolle lisävuorolle ei muita tulijoita olisi ollutkaan.

Toisesta, pitemmästä matkasta ja nuorten retkeläisten hauskasta seurasta Jorma jo kirjoittikin. Tosin mitäpä valittaisimme, kun kuitenkaan emme joutuneet maksamaan tuota oudolta tuntuvaa satasen lisähintaa. Vaikka niin nyt kävikin, ei se todellakaan houkuta matkustamaan uudelleen samalla tavalla Ahvenanmaalle. Pitäkää siis keksintönne, sanon minä.

Ahvenanmaalla kaikki on toisin.
Postilaatikotkaan eivät ole
oransseja pönttöjä.
Muutaman vuoden takainen käynti Ahvenanmaalla ja Maarianhaminassa jäi mukavana muistona mieleen. Silloin tuntui, että saaren pääkaupunkiin voisi palata uudelleen. Nyt palattiin, mutta jotenkin olisi varmaan pitänyt olla matkassa toisenlaisella asenteella, jotta Maarianhaminassa olisi viitsinyt viipyä pitempään. Vikin Linen iltapäivävuoro Turkuun osui aikataulullisesti nappiin ja hieman yli viisituntisena se oli meille sopiva merimatka. Puitteetkin Gracella olivat oikein tyylikkäät.

Ennen laivan lähtöä ajoimme keskustasta muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Maxinge-ostoskeskukseen. Aika tavalla samaa tavaraa oli tarjolla kuin meilläkin. Sparhallen-nimisestä halpaliikkeestä (no joo) ostimme sitä sun tätä tarpeellista.

Keskustassa kolusimme vielä vähänkin isommat liikkeet, mutta myös pikkuputiikit. Monenlaista kotiin ostettavaa tuliaista olisi ollut tarjolla, mutta maltoimme mielemme. Kävimme myös kaupungin tilavassa kirjastossa. Jorma luki Hesaria, minä ruotsalaisia sisustuslehtiä. Bongasin sieltä muun muassa jutun, jossa ruotsalaisperhe ryhtyi rakentamaan merikonttikotia kahdeksasta pienestä kontista.

Ei kommentteja: