Lomaelämää Ahvenanmaalla

jormas: päivis kirjoitti eilen hotellimme nuorisomatkalaisista, jotta malttavatko rauhoittua, kun yö koittaa. Hyvin malttoivat. Reissulla olemme muutenkin saaneet kerralla oivan annoksen nuorisoa, sillä heitä tupsahti laivan ravintolasalin viereisiin pöytiin aimo satsi, kun matkasimme manner-Suomesta Ahvenanmaan pääsaarelle. Kelpo joukkoa kaikki, joten heidän käsiinsä voin turvallisin mielin uskoa maan tulevaisuuden. Ja meidän eläkkeiden maksamisen. Vaan saapa nähdä mitä jäynää vai eikö mitään he tekivät älypuhelimelleni, kun annoin sen heidän käyttöön toviksi jos toiseksikin.

Aina silloin tällöin blogikuvien lisäksi on tullut julkaistua yhdessä satsissa niitä useampiakin. Välillä ilman kuvatekstejä ja välillä niiden kanssa. Niin teen nytkin.

Ahvenanmaalta löytyi tällainen palvelupiste sekajätteelle.

Joita saa etsiä manner-Suomesta eräänkin kerran.

Niitä sopisi autoteiden varteen levähdyspaikoille.

Smartiamme sanomme osa-auto Martiksi, sillä siinä ei ole peltikattoa eikä takapenkkiä.

Sen kanssa emme ennen eilistä ole olleet hississä. Emme varsinkaan laivan.

Aivan tavallisen kaupan hyllyjen välissä voi istahtaa ja piipahtaa netissä.

Merikonttimökkimme Kustavissa oli verhoiltu sisältä ja päältä niin,

että sitä ei kontiksi tunnista, ellei tiedä. Olki- tai oikeastaan kaislakatto

on kaunis ja sen tekeminen varmasti vaatii myös osaamista.

Kuvassa eilisen päivänsankarin vaimo on valmis aika usein uusiin seikkailuihin.

Ennen kuin Nukku-Matti toi kuorman hiekkaa silmiini, ehdin suunnitella 6-metrin

kontin uudelleen. Ja todeta, että kyllä siihenkin oivan pikkukodin saisi.