Downsiftaus on suomeksi leppuuttamien

jormas: Isä teki pitkän päivätyön armeijan leivissä, johon osana kuului vierailut itäisessä naapurimaassa pyssyn kanssa useaan otteeseen. Kun hän aikoinaan jäi Puolustuslaitokselta eläkkeelle, olisi hän voinut jäädä palkkatyöelämästä vallan pois. Mutta tätä ei isäni Ihanto malttanut tehdä, vaan meni Amer-Tupakalle varastomieheksi. Vain lyhyen aikaa hän ehti nauttia eläkepäivistä. Tosin nekin päivät täyttyivät kaiken maailman tekemisistä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Isäni taival päättyi Kiljavan sairaalassa tapahtunutta hieman oikoen viime sanoinaan: "Olisin minä toivonut eläkepäivieni olevat hieman toisenlaisten. Koittakaa pärjätä." Ja kuoli pois.

Silloin päätin, että en kulje samaa väylää, vaikka läheltä pitikin, sillä huomasin yks kaks makaavani Meilahden sairaalan sydänvalvomossa infarktin saaneena. Mutta selvisin siitä eikä mennyt kauaakaan, kun jäin viideksi vuodeksi osa-aikaeläkeelle. Rytmi oli kuusi viikkoa työtä ja kuusi vapaata.

Olisikohan ollut Pattayan auringon alla, Siaminlahden rannalla, kun pohdin tulevaisuutta. Kaksi asiaa oli varmaa. Toinen oli, että ansiotaso oli pudonnut neljänneksen. Mutta vaikka kuinka yritin ajatella kielteisesti, en voinut sille mitään, että kooin saaneeni elämänlaatua vähintään neljännes lisää. Silloin pohdin, että mikä voima oli saanut minut vuosikymmenet paiskimaan kohtalaisen pyöreitä vuorokausia palkkapussin eteen, vaikka en ole koskaan rahaa rakastanutkaan. Siihen minulla ei ole vastausta vieläkään.

jormas downsiftaa-leppuuttaa päätä, varpaita ja kaikkea siltä väliltä

Joka tapauksessa itselleni antamani lupauksen mukaisesti jäin kokoaikaeläkkeelle heti kun se oli mahdollista. Tätä en ole katunut kertaakaan. Ehkä yksi suurimmista haasteista osa-aikaeläkkeellä ollessani oli opetella tulemaan toimeen puolta pienemmällä euromäärällä.

Päätökseeni nimittäin kuului, että kun jään työelämästä pois, niin mitään en tee enää rahan vuoksi. Se onkin saanut muutaman hauskan tilanteen, sillä matkan varrella on jokunen pyytänytn jotain palvelusta tai apua projektiinsa sanoilla, että en pyydä ilmaiseksi. Tähän olen todennut, että sehän passaa, mutta millä ajattelit maksaa, sillä minulle ei käy maksuvälineeksi raha ollenkaan?

Toukokuun torstain Hesarista luin kolme tarinaa "Mitä tapahtui downsiftaukselle?" -otsikon alta. Hyviä juttuja kaikki, mutta jokaisesta löysin enemmän tai vähemmän uuden oravanpyörän ainekset. Itselleni leppuuttaminen tarkoittaa pysyvästi rahakeskeisestä oravanpyörästä hyppäämistä jonnekin, missä raha ohjaa elämää melkoisen vähän. Toki ymmärrän myös muista kuin rahalla pyörivistä oravanpyöristä. Minusta downsiftaus ei ole välivuoden pitämistä ja voimien keräämistä, että voi hypätä takaisin entisiin ympyröihin lepovuoden jälkeen entistäkin suuremmalla vauhdilla.