On eri tavoin valtaan päässeitä yksinvaltiaita

Viime yönä ajattelin maailman tulevia vuosia, kun valvoin ennen kukon varhaista kiekumista pari, kolme tuntia. Ja kuuntelin jostain ulkoa kuuluvaa ääntä. Vähän kuin joku olisi pyörinyt jossain ahtaassa saviastiassa. Minä jo yöllä tuumailin onko ilmastointilaite losahtamassa, kun ääni oli niin säännöllinen. Sitä kuunnellessa nukahdin kuitenkin uudelleen, kun Morakotkaan ei ruvennut yöllä sanakirjan kanssa selittämään. Totesi vaan, että "I don't know what this is english. I tell in morning" ja jatkoi uniaan. No, aamulla se selvisi ja selviää teillekin klikkaamalla tätä.

Yhdysvaltain kongressi on lainsäädäntöelin, joka muodostuu edustajainhuoneen 435 edustajasta sekä 100 paikkaisen senaatin senaattoreista. Niissä kaikissa enemmistö on republikaaneilla. Kirsikaksi vallankakun päälle tuli nyt saman puolueen Trumpista uudelleen yhden harjoittelukauden jälkeen presidentti, jonka taskussa sanotaan olevan ennestään koko puolueen.

Kokemusta saaneen uusivanhan presidentin johdettavana on viime vuosisadan ja vähän tämänkin monella mittarilla mitattu mahtimaa. Se on satavarma, että jenkkikello kilkattaa tulevina vuosina äänekkäästi ympäri maailmaa, sillä päämiehen vahvimpia puolia ei ole vallan jakaminen, vaan  "America first". Trump sai täydellisen niskalenkin Yhdysvaltain politiikasta. Värisuoran, joten yksissä käsissä on merkittävä ellei kaikki valta.

Nähtäväksi ja ikävä kyllä myös koettavaksi jää yhteistyö Venäjän, Kiinan, Intian ja Lähi-idän kanssa. Siinä vallanjaossa monien kansojen ja maiden Euroopalla on myötäilijän osa, jos sitäkään. Siitä seuraa jotain muutakin ikävää kuin boikottiin joutuneet Huawein älylaitteet.

Omat iloni ja murheeni sekä mahdolliset ärtyisät mielenheilahdukset eivät isoa maailmaa eikä pientä omaani juuri tällä hetkellä hetkauta. Suurimpia arjen vastamäkiä ovat Facebookin poistamat kirjoitukseni, joiden lisäselvityspyyntööni he eivät edes vastaa sekä vähän yli kympin karikko kun Morakotin rikkoi lasisen kahvikannun. Yhtä isoja ilonaiheita on arki täynnä, joista viimeisin on, kun sain kuin sainkin 8000 kilometrin päästä uuden ohjelman asennettua ja Jokilaakson kameravalvonnan toimimaan. Sen tekemisen etäohjauksesta WhatsAppilla iso kiitos Oculux Oy ja Otto Marttila.

Mutta onpa kotitienoota kuvattu droneillakin, kuten kuvasta näkyy. Sen verran asun kiitoradan laskeutumisväylän alla, että laite tarvitsee taivaalle erikoisluvan. Kuvan kattojen kulmissa näkyvät laatikot eivät ole kameroita, vaan lintujen turvallisia koteja, sillä konttien peltiseinissä eivät kylän kissojen kynnet pidä. Se sijaan vapaiden kanien kantaa ne harventavat jänistautien lisäksi.