Olisi helppo sanoa ja ajatellakin USA:n presidentinvaaleista, että "ei vois vähempää kiinnostaa". Mutta kun kiinnostaa kuitenkin ja vaikuttaakin, sillä Trumpin ollessa pressa, hän antoi kiinalaisille Huawei puhelimille porttikiellon. Se siirsi kaikkien aikojen parhaan älylaitteeni uuteen tehtävään, sillä yksi sen kameroista tuli vialliseksi enkä löytänyt korjaajaa enkä uutta Huaweitakaan. Laite ei silti jäänyt työttömäksi, vaan siirtyi Merikonttikotiini jakamaan langatonta nettiyhteyttä huushollini joka kolkkaan.
Varalaitteenakin ja varmuuskopiopankkina se palvelee suurine näyttöineen edelleen ja pääsee siksi reissuille monesti mukaan. Nytkin se on matkassani Thaimaassa. Loistava laite kaikkinensa, jolle eivät Samsungin lippulaivamallit ole pärjänneet. Nyt sillä on erityistehtävä, sillä yritän sen avulla saada uuden ohjelmiston toimimaan kämmenenkokoisissa tietokoneissani, jotta näkisin taas Jokilaakson kameroiden livekuvat.
Sen tiedän, että Jenkkilässä kansa ei valitse pressaa, vaan valitsijamiehet, joiden joukossa voinee olla myös valitsijanaisia. Ehkä tulevaisuudessa myös muunsukupuolisia ja sukupuolettomia. Ehkä kuvan virtahepo ei silti saa täysi-ikäisenäkään omaa äänestyslappua. Silti en tiedä kuka valitsijamiesehdokkaat valitsee, montako heitä voi olla ja tulevatko valituiksi eniten ääniä saaneet ehkä osavaltioittain vai kuinka?
Muistan lapsena, kun nauroimme neuvostoliittolaisille kuin hölmöläisille konsanaan, jotka äänestivät, vaikka ehdokkaita oli vain yksi. Unohdimme, että samaan aikaan valitsemamme lainlaatijat veivät suomalaisilta ainokaisenkin ehdokkaan äänestämismahdollisuuden ja valitsivat Kekkosen jatkamaan poikkeuslailla. Estäen vanhan miehen taatusti ansaitseman leppoistamisjakson elämänsä ehtooseen.
Itse käyn äänestämässä, jos se suinkin on kohtuuden rajoissa. Siksikin, koska oletan synnyinmaani asioiden menevän vielä huonommalle tolalle, jos Arkadianmäellä istuu 200 Jorma Soinia tai hänen kaltaistaan. Sillä logiikalla minun ei tulisikaan äänestää kanssani samanmielistä.
Viimeksi yritin antaa ääneni Thaimaan maaseudulla. Kaukana äänestyspaikoista tilaamalla Suomesta äänestysliput. Eivät osanneet koskaan perille, jos virkailijat niitä lähettivätkään. Se jäi epäselväksi, sillä vahvistusta edes pyyntööni ei sähköpostilaatikkooni koskaan kilahtanut.
En tiedä käykö minulle ajan kanssa samoin kuin Kekkoselle virkoineen. Vai onko jo käynyt? Etten enää ymmärrä luopua, vaan ajattelen olevani korvaamaton blogi- ja muissa maailmoissani. Niistä maailmoista muistan erinomaisen hyvin Tuuskodosta vanhan miehen, joka talutti minut television Apollo-ohjelman äärestä ikkunaan. Kuuta sormella osoittaen hän sanoi: "Kuule poika. Meitä ei huijata. Kuu on tuolla eikä televisiossa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti