Gerry Koto Rasmukselle

Olen pitänyt jo kauan tapanani kirjoittaa minulle tärkeistä ihmisistä silloin, kun he siirtyvät ajattomuuteen. Silti en edes muista milloin ihmisen lähtö on tuonut edellisen kerran kyyneleet silmiini. Ehkä nyt kyynelehdin yhdessä sinulle rakkaiden Jomtienin kulkijakoirien kanssa. On aika sanoa hyvästit "Valtameren vartijalle".

Aloha, lepää rauhassa, sillä olit 88-vuotias. Ummistit rauhallisesti silmäsi viimeisen kerran eilen klo 16.30. Teit pitkän matkan ja olit minulle Suomessa ollessani etäinen, mutta rakas ystäväni. Luojasi mielestä olit myös elämäntehtäväsi tehnyt ja väsynyt. Rukoilen, että sinusta tulee enkeli uuteen maailmaan, ehkä Buddha valonasi. Älä myöskään huoli Nisasta  joka kaipaa sinua nyt niin paljon. Hän ei kuule enää kutsuasi joka aamu, keskipäivä tai ilta ennen nukkumaanmenoa. Eikä kukaan enää laula hänelle "four four four five". Olet osuutesi tehnyt, joten on levon aika Gerry Koto Rasmus.

Ruokit monia koiria, joukossa Päiviksen kanssa pelastamamme Sweetheart, josta tuli  mopotaksiaseman rakastettu koira. Puhdistit myös lukemattomia rantoja ja pelastit ihmishenkiä. Inspiroit meitäkin aloittamaan rantojen puhdistamisen. Omistautumisesi Thaimaalle, sen eläimille ja valtamerille oli rakkautta täynnä.

Olit syntynyt Hawaijilla, joten Mahalo kaikesta, ystäväni. A hui hou — kunnes tapaamme taas. Kiitos myös ystävyydestäsi ja elämästäsi, jonka omistit Thaimaan kuningaskunnan auttamiselle. Työsi elää kaikkien niiden kautta, joita inspiroit, ja jokaisen elämän kautta, johon kosketit. Eilen tuli aikasi lähteä, joten mene nyt ja etsi kaikki koirat, jotka odottavat taivaassa. Tiedän, että ne tulevat juosten tervehtimään sinua.