On hyvä uskoa johonkin... osa 2

Buddhalaisuus ja hindulaisuus ovat molemmat syntyneet Intian alueella. Vaikka kumpaakin löytyy muualta maailmaa, buddhalaisuus on levinnyt enemmän pois Intiasta. Hindulaisuutta voidaan pitää Intian kansanuskona.

Koska asun puolet ajasta Suomessa ja puolet Thaimaassa, puhun kristunuskosta, josta tiedän enemmän sekä buddhalaisuudesta, joka näkyy Thaimaassa monin tavoin joka puolella. Toki näkyyhän kristinuskokin Suomessa useina juhlapäivinä erilaisine taponeen, kirkkoineen sekä hautausmaineen. Ja onhan meillä rippikoulukin sekä uskonnontunnit vai liekö joku elämänkatsomustieto nykyisin. Oikeudessa voimme vannoa puhuvamme totta Jumalan nimeen sormet raamatun päällä ja samantapaisesti tehdään sotilasvalakin. 

Oma lukunsa on lasten kastamiset, häät sekä hautajaiset. Siskoni, äitini ja isäni, kuten monet muutkin on haudattu kirkkomultiin. Itse asiassa en tiedä ketään kuka olisi haudattu tunnuksettomaan hautausmaahan. Luterilainen seurakuntakin on nimittäin velvollinen tarjoamaan hautapaikan jokaiselle paikkakuntalaiselle, on hän uskonut mihin tahansa tai ei mihinkään. Kaiken tämän suomalaisen kristinuskon keskellä yllättävän harva tietää kastepäivänsä. Minä tiedän, kun otin selvää. Se on tasan kuukausi syntymäni jälkeen.

Buddhalaisuus näkyy ja on läsnä Thaimaan arjessa monin eri tavoin. Erilaisille hengille on rakenettu temppelialueiden lisäksi pieniä huoneita tai muita paikkoja koteihin, muihin rakennuksiin ja katujen varsille. Hyville, jotta olisivat läsnä suojelemassa pahoilta hengiltä ja pahoille, jotta pysyisivät poissa ihmisten kodeista.

Kristinuskossakin on tapana pyytää hengenmies kotia siunaamaan, mutta Thaimaassa Buddhan edustajat siunaavat kai mitä tahansa ihmisten pyytämää. Kun Morakot sai uuden skootterin, ajoimme sen ensimmäiseksi temppelille siunattavaksi ja pyytääksemme sille munkilta pitkää ja ehyttä elämää ilman onnettomuuksia ja konerikkoja. Samassa yhteydessä ranteeseeni laitettiin punainen, ohut nyöri, joka on kestänyt saunat, pesut sekä pakkaset ja uima-altaiden kloorivedet.

Oma ja mukava tapahtuma on jonkun kerran vuodessa temppeleillä, jossa tarjotaan ruokaa kaikille. Laittaa roposen tai enemmän astiaan tai ei. Toissapäivänä oli jonkun sadan metrin päässä kotoamme sellainen ja tänään toisen temppelin katetuissa tiloissa parin kilometrin päässä. Sama paikka missä sain ranteeseen, vaan ei kaulaan narun ja siunauksen. 

Luulen, että tiedottaminen tilaisuuksista kulkee suista korviin, sillä yhtään mainosta kaduilla enkä netissä ole koskaan nähnyt enkä kuullut. Kotitien kovaääninenkin on ollut vaiti. Koko kylä joka tapuksessa on paikalla ja monet liikkeet kiinni.

Ihmisten jumalalliseksi ylentämä Buddha on luontainen osa thaimaalaisuutta, josta kaikki saavat osansa. Sitä en tiedä onko täälläkin pyhällä kirjalla päähän muksijoita, jotka toivottavat Buddhan nimissä vääräuskoisia tai uskomattomia jonnekin missä eivät Vietnamin eikä Turkin pippurit kasva.