Maailma on usein kummallinen

Kekkonen oli pitkäaikaisin ja vanhin presidenttimme. Vaikka hän oli aikansa valtakuntamme ehdoton ykkösauktoriteetti, säälin häntä viimeisenä kautena, johon hänet valittiin ilman äänestystä poikkeuslailla. Ajattelen, kun hän siihen suostui, oliko mies ajan tasalla, valtansa sokaisema vai kabinettivallan sätkynukke. Ehkä sitä kaikkea. 

Jotenkin ymmärrän Urkkia, mutten niitä, jotka eivät päästäneet häntä nauttimaan eläkepäivistä. Ehkä hän luuli ja halusi olla korvaamaton. Se on surullista. Jotenkin sama tilanne on nyt Yhdysvaltain presidentinvaalien ehdokasasettelussa. Luulen, että Trumpin historialla hän ei Suomessa pääsisi edes ehdokkaaksi. Eikä taitaisi päästä Bidenkaan 82-vuotiaana, sillä meillä on kipeä kokemuksemme Kekkosen hyväksikäytöstä. 

Onkin kummallista, että edelleen maailman mahtavinta maata ei johtane penaalin terävin kynä. Mutta ehkä boss ei olekaan boss. Vaan hänen ympärillään olevat, todelliset vallankäytäjät, joilla on taito käsitellä iäkästä presidenttiä. Mutta saapa nähdä miten miehen käy, sillä tämän aamun New York Times kehotti Bidenia heittämään pyyhkeen kehään. 

Samaa tietä kulkee myös 78-vuotias Trump, joka on vielä voimiensa tunnossa. Kuten naapurimaamme 71-vuotias Putinkin, jonka vallanhimolle ja -halulle ei ole loppua horisontissakaan.

En tiedä kuinka vanhaksi työntekijä voi ylipäätään olla töissä eikä työnantaja voi päättää työsuhdetta iän vuoksi, vaikka haluaisi. Luulen kyllä molempien Jenkkilän ehdokkaiden olevan siinä iässä. Biden haluaa jatkaa kisaa kai vain sillä syyllä, että muilla puolueen ehdokaskandidaateilla on alhaisemmat kannatusluvut. 

Vaikka ikä tuokin kokemusta ja vähentää virheitä, on hyvä miettiä vallan olemusta ja kuinka se saattaa sokaista. Ehkä vielä salakavalammin ja enemmän iän myötä. Joten on hyvinkin aiheellista pohtia ja kysellä keiden marionettina Joe Biden on Valkoisessa talossa.