Raja kiinni

Jatkan vielä jokusen rivin eilisen päivän merkeissä, jonka vietimme Jomtien Saunalla. Väkeä oli enimmillään ehkä kymmenen hengen verran kerrallaan. Ei kuulunut suomenkieltä, mutta ei kuulunut venäjääkään. Saunan lauteilta löytyi sweitsiläinen, pari englantilaista miestä ja thaimaalaista naista ynnä saman verran saksalaisia sekä yönmusta mies New Yorkista.

Sodat käynyt isäni sanoi usein, että idästä ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Joku vuosi sitten pienen aikaa luulin hänen olleen väärässä, sillä Moskovan suunnasta vyöryi Suomeen kaikkien aikojen helleaalto. Mutta jonkun päivän päästä perässä tulivat metsäpalojen ja ties minkä saastesavut ja oli todettava, että eipä edelleenkään ollut faija väärässä.

Eilen Thaikotiin tullessa pysäköin pyörämme tutulle paikalle Bahamas-rakennuksen eteen Seven Seasissa ja jäin jälleen kerran suustani kiinni ventovieraan kanssa. Hän osoittautui viisi vuotta Taiwania, Singaporea ja Thaimaata kiertäneeksi, kuvan ovipielessä seisoskelevaksi venäläiseksi, joka sanoi, ettei ehkä koskaan voi palata Venäjälle. Tai ei ainakaan niin kauan kuin Putin, jota hän sanoi hulluksi mieheksi, on siellä. Sitten hän sanoi surullisesti kaikkien vihaavan nyt venäläisiä. Siinä hetkessä tein päätöksen, jonka kerroin hänelle. Sanoin, etten vihaa venäläisiä. Mies katsoi silmiini, ojensi kätensä ja jatkoi olevansa Denis tai Dennis.

Viime yönä Suomi sulki rajansa venäläisiltä vapaa-ajan matkustajilta ja myös minun tavoilleni uskollisena oli tehtävä päätös miten siihen suhtaudun. Helpointa olisi mennä selkien taakse piiloon ja kulkea perässä lauman mukana, jota pääministerimme Sanna Marin johtaa. Joka sanoo, ettei ole oikein, jos Venäjän käydessä sotaa, osa maan kansalaisista voi lomailla vaikkapa muualla Euroopassa.

Helppoa päätöksentekoa onkin pysytellä ulkopuolisena. Mutta onko mielipiteeni sama, jos käyn päätettävän asian itseni kanssa läpi asianomaisena? Ei ole, sillä vaikka elän demokraattisessa maassa ja vaikka hallitukseni päättäisi tai tekisi mitä tahansa, en pitäisi oikeana, että sen johdosta Thaimaa tai muumaa eväisi pääsyni rajojensa sisäpuolelle.

On nimittäin niin, on sitten iso tai pieni puolue, kyseessä on harvainvalta, jotka tarvitsevat rivivaltuutettuja tai -kansanedustajia valtansa tueksi ja ylläpitämiseksi. Mitä enemmän näitä oman puolueen marionettaja on valtuustossa tai eduskunnassa, sitä suurempi on valta. Meikäläisen ja muiden tavallisten kansalaisten mitätön, mutta tarpeellinen ääni kuuluu vain äänestyspäivänä vaaliuurnilla.

Vielä vähemmän pidän siitä, että jonkun maan diktaattorin vallankäytöstä myös muut maat rankaisevat kansaa. Tässä sopassa kiehuu Suomikin. Thaimaa on pysynyt Ukrainan ja Venäjän sodassa ulkopuolisena, mutta on myös vallankäytön suhteen mielenkiintoinen, hyvin vanha, itsenäinen valtio. Sen asioista suomalaisissa rantaparlamenteissa tunnutaan tietävän usein paikallisia enemmän.

Yksinkertaistaen täälläkin valta kuuluu kansalle, joka valitsee päättäjät vaaleissa. Niiden tulosta kunnioitetaan enemmän tai vähemmän, kunnes thaiväki on niin paljon eri mieltä, että käy toistensa kurkkuihin kiinni. Silloin tulee armeija peliin mukaan, ottaa vallan itselleen ja odottaa joskus vuosiakin kansan rauhoittumista. Sen jälkeen kaikki alkaa taas vaaleilla alusta.