Thaielämäni rutiineja

Jokaisen Thaimaan matkani rutiineihin on kuulunut saunareissut yksin tai seurassa. Täällä se oikeastaan minimissään tarkoittaa tavallista ja höyrysaunaa, uima- sekä kylmää ja kuumaa pulahdusallasta, joissa moni kyllä viettää aikaa kauemminkin kuin vain tuokion. Kerran olin matkassa ravintola Helmen isännän Perti Revon kanssa, kun aloin ihmetellä minne mies katosi. Löysin hänet nukkumasta lämpimän altaan nurkkauksesta kaulaa myöten vedessä 🤣🤣.

Yleisiä saunakokonaisuuksia seudulla on helposti kymnenkunta. Lisäksi tulevat hotellien ja condojen omat vastaavat, kuten herrasmiesklubitkin. Viime mainittujen palvelutarjontaa voi itse kukin arvailla ja mielikuvitella.

Muitakin rutiineja on vuosien saatossa syntynyt. Yksi on koirat, joita kierrän tervehtimässä kulkukoirien lahjontapussini kanssa useammankin kerran viikossa. On mukavaa, kun ne tunnistavat. Kontrastejakin joskus syntyy. Kerran seurasin edelläni bambukepin kanssa kulkenutta muukalaista. Hänelle koirat rähisivät vimmatusti, kun farangi tuli lähelle huitoen keppinsä kanssa. Kun mies oli mennyt ohi, muuttui rähinä kohdallani yhtä vimmatuksi häntien huiskutukseksi. Ei tarvita laskutaitoakaan ymmärtääkseen, miksi joistakin koirista tulee ärhäköitä ihmisiä kohdatessaan. Kun turistin bambukepillä peloitellun koiran kohdalle sattuu lapsi muovisen leikkimiekan kanssa, on se helposti koiralle kepillä huitova uhka. 

Rutiineihin kuuluu myös tutut rantapaikat, joissa suomalaisia kokoontuu enemmänkin. Joku ihmettelee joidenkin hinkua tavata ulkomailla suomalaisia, mutta minä en. Jos haluan keskustella Matti Nykäsen muistomerkistä Köyhänlammen rannalla, Tuksu Tukiaisen lapsikaappauksesta tai Sanna Marinin biletyksistä, keskusteluseuraksi tarvitaan suomiveljiä ja -sisaria, sillä eiväthän ne muita kiinnosta. Tähän tarkoitukseen sopivia paikkoja ovat Rantaparlamentti, Raittiiden ja Lemminkäisen rannat sekä Kolmekolmonen(13) eli Pirkon ranta.

Myös ruokapaikkojen joukossa on kantapaikkoja. Varsinkin KISSillä syön usein munasalaatin ja jossain toisessa paikassa jotain muuta. Länsimaisia hampurilaisketjuja ei Jomtienin puolelta juuri löydy, mutta Pattayalta senkin edestä. Niihinkin joskus sorrun. Ehkä syön täällä länsi- sekä paikallista ruokaa fifti/fifti.

Syömiseen ja painonhallinnan rutiineihin kuuluu myös koti 7-Elevenin 1 bahtin vaaka, jossa käyn useamman kerran viikossa aamuisin. Digitaalinäyttö kertoo jatkanko matkaa iloisin mielin vai allapäin 🙂 😠.