Lähteäkö vai eikö lähteä

Soutaa ja huovata tarkoittaa häilyä, olla kahden vaiheilla, horjua, hoippua, epäröidä. Ehkä sanonta tulee siitä, että soutaminen tapahtuu selkä menosuuntaan ja huopaaminen päinvastoin.

Jotain sellaista oli tämänkertainen lähtöni Aasiaan. Sen sai aikaan Covid-19 alati muuttuvine karanteenisääntöineen. Siirsin moneen kertaan lähtöajankohtaa ja vetkutin lähteäkö lainkaan. Mutta lähdinhän minä hieman tavanomaista myöhemmin, jonka vuoksi valitsin vuoden viisumiin sijaan 90 päivän luvan usealla maahantulolla. Ajattelin, että ehkä teen matkan ulkomailta ulkomaille. Tämän karsi pandemiakäytännöt. Nyt olen hyvin tyytyväinen, että lähdin, sillä poikkeusolojen vuoksi näen ja koen toisen tai oikeastaan kolmannen kerran erilaisen Thaimaan.

2005 heti vuoden alussa lensimme ensimmäisellä lennolla Suomesta Phuketiin tsunamin jälkeen. Intian valtameren merenalainen maanjäristys tapahtui 26. joulukuuta 2004. Se aiheutti valtavia hyökyaaltoja, jotka tuhosivat suuria alueita Kaakkois-Aasian rannikolla. Thaimaan suurin saari ja Khao Lak ihmisineen olivat erilaiset ja surua täynnä. 

Kun lähdin edellisellä kerralla Suomeen, sain coronan vaikutuksesta esimakua, kun condojen uima-altaat oli juuri suljettu. Ehkä poikkeusolojen kesto on yllättänyt eniten, vaikka allasosastot ovatkin nyt auki. Kaikkialla on edelleen väljää, moni liike on sulkenut ovensa tai muuttanut aukioloaikojaan. Varsinkin paikalliset liikkuvat tunnollisesti maskit kasvoillaan myös ulkona. Minäkin sisätiloissa, joihin moniin ei edes pääse ilman suojusta. 

Nyt olen ollut vajaan kolmen kuukauden matkastani ison osan ja jatkanut huopaamista. Jatkaako oloa täällä vai ei ja jos kyllä, niin millä tavalla. Saadakseni lisäaikaa päätöksen tekoon, hankin saksalaisen agentin välityksellä 60 vuorokauden uuden leiman passiini, mutten päättänyt käytänkö sen vai en. Sitten soudin ja huopasin taas. Jos jatkan, niin kuinka hankin lisää lääkkeitä. Toissa päivänä viimein istuin kannettavan lääkevarastoni kanssa keittiön pöydän ääreen laskemaan minne saakka reseptirohtoni riittävät. Huomasin niitä olevan koko uudelle jatkoajalle, joten eilen siirsin lentolippuni huhtikuun 20 päivälle. Edessä on Thaimaan kuumin vuodenaika ja Sonkram vesijuhlat, joista olin päättänyt, etten koe niitä enää kolmatta kertaa.