Kaverisäätöjä

Facebookissa näkee silloin tällöin kommentteja käyttäjiltä, jotka ovat ottaneet huolenaiheeksi tai hampaisiinsa kaverilistaltaan he tai ne, jotka eivät reagoi mihinkään, vaan ovat vain hiljaa. Juuri heitä on minunkin tuhatpäisessä joukossa enin osa. Joskus näkeekin faceviestejä, että jos et reagoi tähän niin tai näin sanomalla vaikka hei, poistan sinut ystävistäni tai kavereistani.

Itse en niin tee, sillä en ole keksinyt syytä miksi niin tekisin, sillä eihän hiljaisuuden pitäisi ketään juuri häiritä. Varsinkaan, jos 5000 ystävää ei ole tullut täyteen. Ehkä "maan hiljaiset" ovat vain kiintiökavereita, mutta jokaisella on silti syynsä olla listoilla mukana ja kuulua johonkin.

Kerron esimerkin. Minulla oli ja on vieläkin itseäni iäkkäämpi Facekaveri, joka ei vuoteen tai kahteen ilmoittanut mitenkään olemassa olostaan. Kunnes kerran hän alkoi chatata iltaisin Messengerillä hyvää yötä. Ja ehkä vuoden kuluttua lisäksi aamuisin huomenta. Ei koskaan muuta, vaikka yritin kysyä häneltä yhtä ja toista. Kirjoitin itsestänikin.

Kunnes kerran mies kertoi. Hän sanoi aikoinaan surmanneensa mustasukkaisuuksissaan vaimonsa ja saanut siitä tuomion, josta ison osan oli istunut vankimielisairaalassa. Ja jatkoi olleensa jo vuosikymmeniä vapaana ilman yhtäkään ystävää tai kaveria, sanoen viikottaisen kodinhoitajakäynnin olevan ainut yhteys ulkomaailmaan. Poikkeuksen yksinäisyyteen tein vastaamalla hänen illan ja aamun toivotuksiin, hän jatkoi. 

Tämän kokemuksen jälkeen en ole edes harkinnut poistaa kaverilistoiltani ketään hiljaisistakaan ystävistäni, sillä käsitän heillä olevan syynsä olla vaiti, vaikka vain harvoin ne tiedän. 

Meillä onkin tarve päättää keiden kanssa haluamme olla arjessa ja muulloinkin tekemisissä. Se on kaikkien ymmärrettävä oikeus. Itselläni ei ole silti ollut pitkään aikaan ketään kenen kanssa en tulisi juttuun. Sen sijaan läheisissäni on jokunen, joka ei vastaavasti tule juttuun kanssani eikä halua olla mukana elämässäni. Ei edes joulutervehdykseen vastaamisen vertaa. Ajattelen, että ehkä en ole mitään tai olen liikaa.

Iso osa ystävistäni on karistanut tämän pallon tomut jaloistaan. Se mitä on, on kirkkomaassa ja nykyisin yhä useammin myös savuna taivaalla. Jäljellä ovat muistot, joita myös vaalin, vaikka tuijotan tulevaisuuteenkin. Joskaan en entisen lailla. En luo enää työ- enkä muutakaan uraa, kunhan vaan leppoistan. Juttelen eläimille ja kasveille sekä niille ihmisille, jotka jaksavat kuunnella.