Kämmenenkokoinen älylaite

Jokunen päivä sitten mainitsin blogissani ajasta, jolloin maassamme oli vain kymmenkunta puhelinta. Jos halusit soittaa viiteen eri "numeroon", oli sinulla oltava oma johto jokaiseen laitteeseen. Ainakin vielä NMT matkapuhelinaikaan osan matkasta ääni kulki ilmassa ja osan kiinteää lankaverkkoa myöten. Pitkään aikaan ei omaa johtoa ole tarvittu kuitenkaan jokaiselle eri numerolle. Nykyisin ääni ynnä muu data taitaa kulkea kännykästä ja mastosta toiseen ilmoja pitkin. Oma lukunsa ovat satelliitit.

Thaimaassa seuraan silloin tällöin kuvan kalastajien elämää rannalla, kun he tulevat aamun varhaisina tunteina mereltä ehkä yökalasta. Luulen, että juuri nämä kalastusveneet näkyvät pimeällä värillisinä valopisteinä ulapalla.

En tiedä onko lainkaan totta vai vaan oman järkeilyni tulosta, että ennen matkapuhelimia kiersivät kalastajat maihin tultuaan saaliinsa kanssa välillä ostajien ovelta toiselle: "Nyt olisi tätä veden elävää tämän verran, paljonko ostat?" Nykyisin he voivat tehdä myyntityötä pitkin kotimatkaa soittelemalla asiakkaille mereltä. Päästyään rantaan saattaakin ostaja jo odottaa ostamiaan kaloja. Heillä langaton puhelin on verraton työkalu. 

Oma laitteeni on paljon muutakin kuin puhelin ja se on huvi- sekä hyötykäytössä. Ohjelmia ja sovellutuksia itselläni on noin sata erilaista. Niistä ehkä puolta käytän säännöllisesti. Luen kirjoja, katson televisio-ohjelmia ja musiikkivideoita tai muuta elävää kuvaa. Valokuvaamisen lisäksi joskus julkaisen myös omia, lyhyitä videoita sekä hoidan rahaliikenne- ja paljon muitakin asioita. Älylaitteellani tein ja lähetin muun muassa kaikki Thaimaahan tuloon liittyvät asiakirjat Covid-19 thaipasseineen ja viisumihakemuksen.

Koska kielitaitoni on huono, käytän paljon Googlen kääntäjää. Sen kanssa voin kirjoittaa, keskustella chattaillen ja puhua vieraita kieliä, mutta myös ymmärtää mitä joku sanoo minulle mikrofoniin vaikkapa thaiksi. Saman ohjelman kameraominaisuudella voin kääntää ja lukea esimerkiksi ilmoitustaululta vieraskielisen infon.

Huvittelenkin laitteellani. Pelaan shakkia, tammea ja muita pelejä toista vastaan, joka voi olla vaikka Muurmanskissa. Pelaan myös pasiansseja, täytän sudokuja ja kuvaristikoita. Biljardia, tennistä sekä golfiakin harrastan laitteeni virtuaalisilla pelikentillä.

Ehkä yksi tärkeimmistä ohjelmista on erilaiset karttapalvelut, jotka opastavat minut perille, kuljen sitten autolla, polkupyörällä, veneellä tai jalkaisin. Maastokartta apuominaisuuksineen näyttää monessa maassa jopa sen kenen pellonreunassa tai metsässä kulloinkin seison.

Erilaisten mahdollisuuksien luetteloa voisin jatkaa kauan ja olen niistä joskus kirjoittanut muutaman bloginkin. Nekin teen kännykällä, joka halutessani tarkastaa oikeinkirjoitukseni. Jos en sitä käytä, tulee virheitä enemmän. Niitä tulee senkin kanssa, sillä kielenkorjaaja ei ole täydellinen, vaikka sanavarastoon lisäilen omiakin sanojani.

On paljon ihmisiä, joita häiritsee oma tai muiden älylaitteen käyttö. Olenkin joskus pohtinut miksi äänetön käyttö voi häiritä enemmän kuin vaikkapa vierustoverin paperikirjan luku. Ehkä se on sitä, kun ei tiedä mitä toinen laitteellaan tekee. 

Vietän paljon aikaa somemaailmassa, joka on minulle tärkeä sekä mielenkiintoinen tarjoten aina jotain uutta. Ajan siihen olen eniten ottanut television katselusta, mutta myös muusta joutenolosta, jota elämäni nykyisin on. Thaimaassa vietän paljon päiviä rantatuolissa, aurinkovarjon alla ja saunakokonaisuuksien allasosastoilla, joissa kumppanina kulkee kännykkä. Löylyhuoneeseen eikä veteen se ei tule mukaan, vaikka nykyisin niitä saa vesitiivinäkin.

Voisikin sanoa, että minulla on Huaweihiini riippuvuussuhde, josta pidän. Pidän myös siitä, kun joskus voin opettaa tai kertoa jostakin ominaisuudesta, josta toinen ei ole kuullut. Kuten yhtenä päivänä petankkipelin jälkeen kasvientunnistusohjelmasta, kun tuumailimme ovatko kentän oudon pensaan marjat myrkyllisiä. Jos kaikki saapuvat edelleen pelaamaan, eivät jauhomaiset oksien tuotokset ainakaan kuolemaksi olleet 👍.