Elän myös muistoissani

Jokunen päivä sitten kirjoitin miltä maailmani näyttäisi, jos olisinkin elänyt 72 vuotta syntymävuodestani taaksepäin. Enkä olisikaan vuodessa 2022, vaan vuodessa 1878. Sinällään hullunkurinen ajatusleikki jäi pyörimään päähäni, sillä käsitin, että muistoissa vaeltaminen on sitä samaa. Ikään kuin eläisin kertaalleen elettyä uudelleen.

Blogeissakin kirjoitan enemmän tapahtuneesta kuin tulevasta tai tapahtuvasta. Myös jonkun toisen muistot, vaikka olisivat mielikuvitustakin, herkistävät mieleni joskus kyyneliin saakka. Sellainen on esimerkiksi Tapsa Rautavaaran rakkaustarina Isoisän olkihatusta. 

Eilen ajattelin liikenneonnettomuuteen joutunutta Pattaya Suomi-Seuran entistä puheenjohtajaa Risto Nymania ja hänen elämänkumppaniaan Fonia, jolle Päivis toi silloin tällöin pienen lahjan Suomesta. Muistan myös monet kerrat, kun Fon lottoarvan ostettuaan otti moponsa ja ajoi Buddhavuorelle pyytämään onnea arvontaan. Olimme seinänaapureita käytännössä koko ajan Seuran ollessa entisissä tiloissa Soi Welcomella ja monet mukavat asiat palasivat mieleen. 

Silmiini sattuikin eilen iltauinnin päätteeksi kaksi pientä apinaa, jotka Fon ja Risto antoivat tupaantuliaislahjaksi istuessamme uudessa Thaikodissamme iltaa. Muoviset apinat ovat eläneet kanssamme jo monet vuodet ja muuttivat myös mukanamme nykyisen Thaikotimme ilmastointilaitteiden ja golfbägini viereen. 

Mutta liiallinen muistoissa eläminen ei ole kai hyväksi eikä ainakaan kaikille, sillä alla olevan tekstinpätkän poimin netistä sivuilta anna.fi: "Hetkittäinen herkistely on osa elämää ja mikä sen ihanampaa kuin kahlata välillä läpi vanhoja valokuvia tai päiväkirjan sivuja. Liika muistoihin takertuminen on kuitenkin tapa, joka estää sinua nauttimasta nykyhetkestä.

Menneisyyteen takertuminen on turvallista, sillä muistoissa eläminen ei tarjoa yllätyksiä – ei hyviä, eikä huonoja. Jos uusien asioiden kohtaaminen tai omalta mukavuusalueelta poistuminen hirvittää, saat todennäköisesti lohtua jo tapahtuneista asioista ja niiden läpi käymisestä.

Tuttu ja turvallinen saman kaavan toistaminen on kuin eläisit joka päivä uudestaan lempi tv-sarjasi jaksoa. Haitalliseksi muistoissa eläminen muuttuu, jos ajatuksista tulee pakonomaisia. Jos kertaat mielessäsi jo tapahtuneita asioita, saatat jäädä niihin kiinni ja alat ajatella, ettet koskaan enää tule olemaan yhtä onnellinen tai hyväksytty. Lähipiirissäsi saattaa olla ihmisiä, jotka jatkuvasti muistuttavat sinua, kuinka paljon paremmin asiasi ennen olivat.

Tai ehkäpä negatiivinen kokemus tai trauma on heikentänyt itsetuntoasi niin, ettet tunne enää ansaitsevasi onnellisempaa huomista. Olipa syy nostalgiapakoon mikä hyvänsä, menneisyydessä vellominen voi muuttua esteeksi sinun ja tulevaisuutesi välille. Et pysty nauttimaan nykyisyydestä, jos uskottelet itsellesi, etteivät asiat koskaan enää parane."