"Jorkki on tyhjä hylsy parin vuoden päästä. Kaikki lähettelevät sydämiä ja onnentoivotuksia, vaikka tietävät mitä on tulossa. Mistä tämä kertoo?"
Yllä on kaksi palautetta Facebook-sivuiltani, kun julkaisin siellä kuvan Melaniesta ja itsestäni. Hänestä, joka aiheutti yhden elämäni suurimmista pettymyksistä ja suruista. Kuitenkin olen päässyt hänen kanssaan lähemmäs isyyttä kuin kenenkään muun kanssa koskaan.
Koska kirjoitan kirjaani tai mikä sitten lieneekään siten, että julkaisen joka päivä kirjoittamani sosiaalisessa mediassa, tuo se aivan uuden ulottuvuuden palautteiden muodossa. Yllä oleva, alempi palaute sattui sopivasti samalle päivällä, kun julkisuuteen tuli tieto, että Suomi on tutkitusti neljättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa.
Sitä lukiessani pohdin, että ehkä onnellinen maa pitää sisällään myös onnettomia onnettomia, jotka tavoittelevat onneaan muiden, tuntemattomien hetkiä alas repimällä. Tai sitten heidän polttoaineensa on yli reunojen vyöryvä ilkeys. Minulle sekin sopii, sillä kuljen omia polkujani ja pidän itsestäni ja mistä haluan kiinni kuten mielekkääksi koen.
Mutta selkämykseni teksti ei ole kaikkien mieleen eikä yhden hengen perikuntani ole puhunut minulle vuosiin. Monesti yön hiljaisina hetkinäni, yksin vuoteessa Jokilaakson tähtitaivaan alla kiikutan kuitenkin minulle rakasta Markoa perheineen yli valon nopeudella taivaanrannan ylisille. Suojelusta noutamaan ikuisesti muistaen sanat: "Jeesus pitää äidistä huolta taivaassa, kuka minusta huolehtii täällä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti