Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 227

Eilisen kirjoitusannokseni jälkeen jäin pohtimaan sosiaalista mediaa ja aika monen tapaa osallistua erilaisilla foorumeilla keskusteluun ja ylipäätään kirjoittamiseen. Moni kirjoitusalusta on minulle tuttu, mutta eniten Blogger, Facebook ja siihen oleellisesti liittyvä Messenger.

Omien sivujeni lisäksi ylläpidän muutamaa ryhmää, muun muassa Elämän tähden ja Jomtien Pattaya Beach. Varsinkin alussa Thaimaahan liittyvässä ryhmässä oli mukana monia, joiden ainut tarkoitus tuntui olevan ilkeily. Jos joku kysyi apua tai muuta neuvoa, viimeistään kolmas kommentti oli täysin asiaton, joka usein nitisti kysyjän tarpeet kysyä yhtään mitään.

On huvittavaa, kun aikuiset kantavat huolta koulukiusaamisesta, mutta eivät näe itseään huonon esimerkin antajana. Siitä huolimatta en koskaan ole poistanut ketään mistään ryhmästä. Pari kertaa olen antanut viikon tai parin porttikiellon sivuille kirjoittamiseen. Syy on ollut sama, henkilökohtaisuuksiin menneet, jonkun ihmisen loukkaamiset. Joistakin Thaimaaryhmistä tulee sen sijaan lähtö siitäkin, että ylipäätään kirjoittaa maasta tai siihen liittyvästä kriittisesti. Itse olen saanut kerran lähtöpassit, kun olen arvostellut ryhmän ylläpitäjän tapoja.

On myös aiheita, jotka ovat tunteita herättäviä. Suomessa niitä ovat lumen alta paljastuvat koirien jätökset ja Thaimaassa koirien ruokkiminen. Tulisieluisimmat ovat toivoneet, että minulta lähtisi henki ruokkimieni eläinten kanssa. Enkä minä niitä oikeastaan edes ruoki, kunhan kuljen kulkukoirien lahjontapussi mukanani.

Jollakin tapojani vihaavalla on makupalojen tilalla bambukeppi, jolla hän huitoo Don Quijoten tapaan sinne tänne karkoittaakseen koiria. Siinä sivussa hän ihmettelee, kun ne ovat hänelle niin äreitä. Hän ei ymmärrä olevansa osasyyllinen, jos muutaman kerran kepillä hakattu koira käy sauvakävelijän reiteen kiinni tai puree muovista leikkimiekkaa heiluttavaa pientä poikaa. Sillä koirat eivät erota muovimiekkaa tai sauvaa rottinkikepeistä. 

Mutta itse kukin lienee tavalla tai toisella omien osatotuuksiensa vanki. Itse en kuitenkaan ole sellainen joka paikan höylä, jonka sanottava on aina kielteistä. Ehkä eniten olen ihmetellyt kertoessani tarinaa Melanien ja lasten kanssa. Kun sain lunta tupaan kunnolla, oli joidenkin vahingonilo käsinkosketeltavaa. Mutta kun en sen jälkeenkään heittänyt pyyhettä kehään tai lasten köyhään kotiin, olenkin nyt hyväuskoinen hölmö, joka ei opi mitään. 

Mutta olen minä jotain oppinut. Koska jo vuosia olen Thaimaasssa ruokkinut koiria vailla ihmiskotia, voin kyllä täyttää viiden pienen lapsen vatsojakin Philippiineillä. Mutta siihen pystyäkseen laillani, on opittava muutakin. On opittava ja ennen kaikkea haluttava antaa anteeksi. Joka sekään ei sovi kaikille tai sitten he eivät käsitä. Vaan ovat sitä mieltä, että jos jaan elämääni ylipäätään julkisesti, on kestettävä julkinen kritiikkikin. Tätä en ensin ymmärtänyt, mutta nyt kyllä. Minähän olen tehnyt katkeruudella ja haavasuolalla maustetulle kritisoijan sohvalle kotikäynnin sähköisen median avulla kertomalla onnestani ja suruistani. Tähän mieltäni askarruttavaan asiaan sain ilahduttavan palautteen kirjani kielenkorjaajalta. Joka ihmetteli kuinka onneni voi olla joltakin pois. 


Ei kommentteja: