Väärien valintojen asiantuntija * 144

Jos ei maailma tule valmiiksi, niin ei sitä tule Jyväskylän Katulähetyskään. Tai ei tule ainakaan aikanani. Katulähetystyön juuren ovat ajassa ennen Suomen sotia, vaikka historiat eivät siitä paljonkaan kirjoita. Kerran tästä puhuin alusta saakka mukana olleiden kanssa Jyväskylässä ja he kertoivat: "Ennen sotia työ alkoi ja seurakunnan tiloissa tehtiin Katulähetyksen nimissä joulupaketteja rintamalle. Eiväthän miehet vielä sodassa olleet, mutta rintamilla he olivat". 

Tapasin alan pioneereja Arvid von Martensista lähtien, mutta myös jyväskyläläisiä. Eeva Kanniston, Erkki Kivirannan, Saimi Kokkosen, Röysköt, Aino Kurkimaan, Ilmari Kaskikallion ja niin edelleen. Erkin ollessa puheenjohtaja, katulähetysväki repesi kahteen joukkoon Jyväskylässä ensimmäisen kerran. Syynä taisi olla, kun seurakunta ei valinnut häntä kirkkoherraksi.

Katulähetystyössä Kiviranta ei tullut koskaan liian vanhaksi. Viimeisinä vuosina noudin hänet usein yhdistyksen kokouksiin. Monesti hän kuunteli tarkkaan, kun kerroin kokouksessa jostain uudesta hankkeestamme. Saatuaan selvitykseni Erkki nosti lähes aina kätensä ylös ja puheenvuoron saatuaan kysyi: "Kiitos Jorma, varmasti tärkeä ja tarpeellinen hanke, mutta onko meillä tälle tekijät?" Jatkoin selvitystäni, johon hän: "Oikein hyvä, siinä tapauksessa olen hankkeen takana". Kiviranta oli kaikkien rakastama hengellinen johtaja, joka veti mukaan monet uuden hankkeen empijätkin.

Monta työn pioneeria on jäänyt mieleen ympäri Suomea. Yksi oli Vaasan Katulähetyksen, niin ikään silloin minuun nähden seniori. Heidän tilausuudessaan pidin myös ensimmäisen hengellisen puheenvuoroni. Kerroin itsestäni, mutta ihmettelin myös miksi kokouksesta puuttui kokonaan kadun kansa. Tämän sanottuani mainitsemani vanha mies takapenkistä pyysi puheenvuoron: "Kuule poika. Kun minut ylennettiin tavallisesta ihmisestä syntiseksi ihmiseksi" ja niin edelleen.

Monilta valtakunnallisilta Katulähetyspäiviltä muistan myöhemmin hänen lämpimän kädenpuristuksensa. Siksi, että häneltä puuttui yksi sormi, jonka tunsin aina, kun tämä Luojan soturi tarttui käteeni.

Nyt vuoden vaihtuessa Jyväskylän Katulähetys on jälleen ainakin kahdessa eri leirissä ja edessä on yksi sen historian tärkeimmistä kokouksista. Se tulee määrittelemään valtakunnan merkittävimmän Katulähetyksen tulevaisuuden suuntaa. Pandemian keskellä aion matkata Keski-Suomeen, vaikka olin päättänyt, että aktiiviosallistumiseni päättyi, kun luovuin vetovastuusta. Joskus tuntuu oikealta muuttaa mieltään, jonka tein myös Sininauhan osalta.