Väärien valintojen asiantuntija * 143

Kristinuskon mukaan voisi ajatella, että kaikki oleellinen tehtiin kuuden ensimmäisen päivän aikana ja seitsemännen päivän Hän lepäsi. Kun pysähdyn ajattelemaan ihmisten tarvetta hallita kaikkea mahdollista vuosituhansia aikana ja vimmaa tappaa ventovieraitakin aina sotia myöten, lapset mukaan lukien, on aiheellista ajatella, että joku on mennyt ja menee yhä väärään suuntaan.

Tänä vuonna ihmiskunta sai jälleen kerran huomata pienuutensa, sillä saimme seuraksemme millimetrin kymmenestuhannesosan kokoisen Covid-19 eli coronaviruksen. Joka laittoi koko maailman polvilleen. Tänään ensimmäiset ihmiset saavat rokotteen. Voimme ehkä hieman huokaista ja alkaa odottamaan seuraavaa virusta tai tauteja, jotka osoittavat yhä uudelleen ja uudelleen kuinka mitättömiä olemme maailmankaikkeudessa.

Ehkä se onkin niin, että maailma ei tule koskaan valmiiksi. Eikä sen eteen pysty tekemään Yhdysvaltain presidentti sen enempää kuin Helsingin siltojen alla vanerimajaansa pitävä koditonkaan. Parhaimmillaankin näytämme pystyvän etsimään vain pakoteitä muille planeetoille. 

Kerran näin unen kahdesta miehestä. Toinen oli hyvin rikas ja toinen hyvin köyhä. Jolla ei ollut muuta kuin päällään resuiset vaatteet. Rikas mies ei ollut koskaan arvostanut köyhiä eikä ymmärtänyt heidän elämiään. Ne olivat hänelle vain hyödytöntä pohjasakkaa.

Unessa rikas mies oli laivanvarustaja Aristoteles Onassis, jonka tytär sanoi naistenlehden palstoilla, että kukaan ei ole itkenyt Cadillacissa enempää kuin hän. Hänellä ehkä oli kaikki, muttei kuitenkaan mitään. Isä Onassis, joka oli myöhemmin myös Jacqueline Kennedyn puoliso, oli sairastunut parantumattomasti. Unessa hänen vertaan yritettiin puhdistaa eläimen maksankin läpi kierrättämällä, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Yön hiljaisina hetkinä uneni koditon kulkuri kulki pitkin hiljaisen sairaalan käytäviä, pysähtyi viimein oven taakse ja astui sisään Onassiksen vuoteen viereen: "Et minua muista, mutta kuljit kerran ohitseni, kun kerjäsin kadulla rahaa ruokaan. Sinulla ei ollut antaa minulle edes yhtä kolikkoa. Mutta mitä antaisit nyt, jos voisit vaihtaa elämiä kanssani?" Tämän sanottuaan kulkuri käänsi selkänsä, laahusti pois ja jätti rikkaan miehen kuolinvuoteelleen.