Filippiineillä, osa 24

Kuten on tullut mainittua, olen asunut Olongapon yhden joki- tai purolaakson rinteessä kohta neljä viikkoa. Rinnettä ylös ja alas on vain portaat, joita taatusti riittää. Ehkä nämä jollain mittarilla voisivat olla unelma porrasharjoituksia harrastavalle. Mutta kuka näitä työkseen päivästä toiseen kulkee, niin vaikka siihen tottuukin, niin kyllä se totisesti työstä käy.

Yhtenä päivänä katselin portaiden juurella, kun sinne jonnekin yläilmoihin kuljetettiin säkeillä hiekkaa ja sementtiä päivätolkulla. Sillä tosiaan kuten sanoin, toista väylää saati ensimmäistäkään, edes kaksipyöräisellä ajettavaa tietä ei ole. Siinä oli lapsityövoimakin kovilla.

Tänään polkua tallusti ylös kalakauppias kantamuksineen, joka  antoi yhteisölleni, minut mukaan luettuna harkinta-aikaa, kun hän tunnin kuluttua palasi. Että jos joku laittaisi, niin ostaisinko koko jengille päivälliseksi kalaa. Näin tehtiin. 180 pesolla kalaa. Parin tunnin kuluttua se oli valmista ja oikein hyvääkin.

Iltapäivällä toteutin yhden projektin ja lähdin jeepillä etsimään Subicin rannalta, noin 10 kilometrin päästä Laguuna hotellia tai resortia, sillä olin kuullut aiemmin sillä olevan suomalaisomistajat. Pikkuisen tuli kävelymatkaa, kun jäimme pois paikassa, jossa Google-kartan mukaan on silta joen yli. Vaan eipä ollut enää, joten kävelimme pari kilometriä suuntaansa päästäksemme joen toiselle puolen ja pois. Kun Laguunassa sillasta kysyin, sanoivat tulvan ja myrskyjen vieneen sen ehkä kahdeksan vuotta sitten. Ehkä eräänlainen Google-ennätys tämäkin karttojen päivityksestä.

Kohtelu resortissa oli ensiluokkaista isännän ja hoviväen toimesta. Huoneitakin kohtuuhinnalla moneen lähtöön. Täältä nimittäin olisin kuukausi sitten varannut vuoteen, jos joku olisi vastannut useaan kyselyyni suomenkielellä.

Samoin mukanani olisi nyt tullut ehkä yksi kaverinikin Pattayalta, jos olisin löytänyt hänen asumiseen haluamansa suomalaisyhteisön. Nyt sellaisen tiedän varmuudella olevan.

Kun selvisin kotinurkille, istutin päivän kunniaksi kuvan chilipensaan, jonka satoa lupasin tulla vuoden kuluttua maistelemaan. Kovin paljon en kyllä laske tämän projektin varaan. Reissustani on kaksi täyttä päivää jäljellä, jonka jälkeen laumallinen uusia ystäviäni, aikuisia ja lapsia saattelee minut kentälle 😥.