Facebook-lakossa

päivis: En ihan heti keksinyt, että taidan olla Facebook-lakossa. Joku päivä vain huomasin, etten ole vähään aikaan avannut Facea. Kun sen tajusin, päätin, etten ihan äkkiä sinne menekään kurkkimaan. Pärjään tällä hetkellä ilmankin.

En ole koskaan ollut aktiivinen Facebookin käyttäjä. Solahdin sen kaikkitietävään maailmaan melkein vahingossa ja pikkuhiljaa siitä tuli osa arkea. Ehkä ei voi sanoa, että liiankin kanssa, mutta moni asia siellä ja sen kanssa alkoi ärsyttää.

Omille sivuilleni laitan silloin tällöin jotain uutta, mutta laiskanlaisesti. Kun vain harvat Facebook-kaverit niistä käyvät tykkäilemässä, miksi sinne mitään jakaisin. Harvat varmasti tykkäävät siksikin, että olen ihan tarkoituksella pitänyt kaverimäärän tosi pienenä. Ei ole ollut mitään hinkua haalia laajaa kaveriporukkaa. Vain kerran olen tietyistä syistä halunnut kasvattaa kaverimäärää. Itse asiassa tuolloin lisäämäni kaverit voisi jopa poistaa sieltä. Tai enpä edes tiedä, voiko kavereita poistaa.

Oma Facebookin käyttöni on lähinnä sitä, että seuraan joidenkin ihmisten julkaisuja. Tykkäilen niistä, koska tykkään oikeasti tai välillä teen niin, koska näin on kai tapana.

Facebookissa jaettuja kissavideoita en juuri katsele, mutta hauskat koiravideot saavat minut usein nauramaan. Haluaisin Facebookilta hyvää mieltä, mutta enimmäkseen siellä on tarjolla tympeyttä, johon huomaan helposti itsekin lähteväni mukaan. En ehkä kommentoi, mutta ihan turhaan sieltä luetut tekstit ja möläytykset tekevät omankin mielen happamaksi.

Facebookissa viihtymistä perustellaan monesti sillä, että se tarjoaa varsinkin yksinäisyyteen ajankulua ja muutenkin kokemusta, että kuuluu johonkin. On kavereita. En kuitenkaan ole innostunut elämään virtuaalielämää, jota Facebook tarjoaa. Sen verran hyvin viihdyn yksiksenikin, että en ihan ensimmäisenä halua täyttää päivääni seuraamalla toisten elämää tietokoneen tai puhelimen näytöltä.

Loputtomiin lakkoni ei varmaankaan kestä. Jossain vaiheessa alan kuitenkin kaivata ryhmiä, joissa käytävä keskustelu on oikeasti hyödyllistä. Mutta sen aika ei ole ihan vielä. Haluan jonkin aikaa tutkia itseäni, miten elämä ilman Facebookia sujuu. Ehkä viimeistään siinä vaiheessa palaan kyseisen somen vietäväksi, kun olen kokeillut kaikki vegaaniryhmistä poimimani reseptit ja kaipaan jotain uutta kokkailtavaa.

Facebookin näpräämisen sijaan aloitin tämän päivän katselemalla Niilon kanssa takkatulta. Kieltämättä viihdyin paremmin.