jormas: Eilisessä blogissaan Päivis selitti Facebook-lakkoaan muun muassa haluttomuudella elää tai käyttää aikaansa virtuaalielämään. Särähti korvien välissä, sillä olen innokas somemaailmassa eläjä.
Ennen kuin jotain siitä kerron, olisin halukas tietämään mihin kategoriaan Päivis laittaa radion kuuntelun, television katselun ja kirjojen maailmaan, joihin hän silloin tällöin mielellään uppoutuu. Ne kun eivät tarjoa edes mahdollisuutta vuorovaikutukseen. Mutta kukin tavallaan, joka on jokaisen oikeus.
Itse käytän kaksipuoliseen viestintään ja kommunikointiin somessa blogikirjoittamisen lisäksi useammankin Facebook-sivuston ylläpitäjän roolia, mutta myös Skypeä, Messengeriä, Lineä, Hangoutsia, WhatsAppia, Instagramia ja monia, monia muita.
Yksi syy intooni on, että haluan sanoa sanottavani niin, jottei niitä muut käyttäjät sensuroi. Näin on esimerkiksi Pattayalla yhden suomenkielisen julkaisun laita. Joka tölvii milloin mitäkin antamatta julkaisussaan juuri mahdollisuutta vastata. Näin on ainakin oma laitani, joka en lukuisista pyynnöistä huolimatta saanut tunnuksia vastinetta varten.
Toinen syy on sangen suuri Facebook-ryhmä, jonka ylläpito ei salli kritiikin sanaa Thaimaasta. Se on väärin kaikkia niitä kohtaan, jotka etsivät monipuolista tietoa Thaimaasta.
Toki muitakin syitä on pilvin pimein. Kuten esimerkiksi haluni olla itse äänessä ja kukkona omalla tunkiolla.
Osin chattailun ansioista tiedän kuitenkin esimerkiksi köyhän filippiiniläisen yhteisön elämästä enemmän kuin moni vuosia Aasiassa asunut suomalainen. Jolle riittää palveluammatissa olevan työntekijän kohteliaisuus sekä hymy ja baaritytön tarjonta.
Somessa hyväksyn kaverikseni lähes kaikki. Mukaan lukien hämäryydet. Niin miehet kuin naisetkin. Tämän ansioista koukkuun tarttuu milloin mitäkin. Tai minä pyytäjän ansaan. Kuten nainen, joka esitteli itsensä jenkkisotilaaksi jossain Syyriassa.
Jaoin hänen moniosaisen pyydyksensä blogimuotoisena kaikille, jotka vastaavasti sai hyppysiinsä bulgarialainen sähkölaitoksen valvoja. Joka kysyi lupaa teksteihin saadakseen kyseisen "naissotilaan" kiinni.
Nyt tämä perheellinen mies opiskelee avullani somessa suomenkieltä. Chattailemme päivittäin, johon välillä osallistuu hänen vaimonsa ja tyttärensä. Bulgariaksi, suomeksi ja englanniksi. Monta kertaa on perhe esittänyt kutsun voisinko ensi kesänä tulla vaimoni kanssa heidän luokseen Sofiaan.
Päivis puhui Facesta myös yksinäisyyden poistajana. Minulla on yksi lähes kasikymppinen chattikumppani, olkoonpa tässä Arvo nimeltään. Joka pitkään sanoi ainoastaan iltaisin hyvää yötä ja aamuisin huomenta. Yksinäinen, näin oletan.
Mutta yhtenä päivänä hän rohkaistui ja kertoi huumorin puutteesta. Joku oli häneltä nimittäin kysynyt, että käyttääkö hän keppiä näön vuoksi. Ja Arvo oli vastannut, että ei, vaan käytän näön vuoksi silmälaseja. Oli kuulija kuulemma suuttunut.
Sanoin Arvolle, että olihan se vähän huono pila, jos kuulija oli sokea. Sillä hän käyttää keppiä, usein valkoista, näön vuoksi. Nyt suuttui puolestaan Arvo ja sanoi minua parittajaksi. En tiedä vielä miksi ja selviääkökään koskaan. Nyt ei kuitenkaan sano Arvo enää hyvää yötä eikä huomenta.
Mutta oli miten oli, minulle netti on paljon muutakin kuin virtuaalimaailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti