Koirien kanssa lenkillä

päivis: Minulla oli eilen tosi hauska tuokio Niilon kanssa. Sanoisinko, että Niilo tarjosi minulle laatuaikaa. Ehkä vähän toisinkin päin: minä tarjosin Niilolle puolitoistatuntisen seitsemän muun koiran seurassa.

Bongasin Facebookista ilmoituksen, että KUMS ja Tukikoirat järjestävät yhteiskävelyn ja koirakahvilan Tuusulan Mutterimajalla. Mutterimajahan liittyy kiinteästi minun ja Jorman yhteiseen työelämään. Tänä vuonna tulee myös kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Mutterimaja vihittiin käyttöön ja samassa vihkiäisjuhlassa minusta ja Jormasta tuli aviopari.

Niilo ei ole mikään helppo tapaus, kun kyse on toisista koirista. Jos muita koiria tulee vastaan, kulkee edellä tai perässä, Niilo yleensä maastoutuu ja jossain vaiheessa aloittaa rähjäämisen. Sillä ei toisin sanoen ole käytöstapoja. Koirapuistossa se käy usein, joten syy ei ole siinä, etteikö se olisi ollenkaan tottunut toisiin nelijalkaisiin. Se vaan on sellainen. Vähän luonnonlapsi, vaikka sillä on päättötodistus ainakin kahdesta koirakoulusta.

Menin siis vähän jännittyneenä, mutta kuitenkin innoissani töiden jälkeen Niilon kanssa Mutterimajan parkkipaikalle. Samaan aikaan pihaan tulleet kaksi mopsia saivat jo säpinän aikaan. Taidettiin siinä vähän haukkuakin. Lopulta paikalla oli Niilo mukaan lukien kahdeksan koiraa.

Niilo kuului kärkiryhmään, vaikka välillä piti odotella myös perässätulijoita.

Lähdettiin kävelemään koirien ja ihmisten ehdoilla. Hetkessä olimme jakaantuneet kahteen leiriin. Nopeimmat kulkivat edellä ja hitaammat tietysti tulivat perässä. Niilon kanssa kuuluimme kärkijoukkoon. Se huomasi vain kerran perässä tulleet koirat ja tapansa mukaan maastoutui odottamaan niitä. Enimmäkseen se kulki kuitenkin siististi pahemmin muita häiritsemättä tai provosoitumatta toisten poukkoiluista.

Hauskin, vaikkakin vähän jännittävä hetki oli, kun menimme sisätiloihin ja kaikki koirat pääsivät irti. Vain suurinta koiraa piti välillä pitää remmissä. Sillä oli valtavasti virtaa, mutta niin oli porukan pienimmilläkin. Niilo tosin oli kiinnostunut vain mopsinartusta, joka joutui lähes koko kahvila-ajan istumaan emäntänsä sylissä. Niilo kun oli selvästi päättänyt ryhtyä sen sulhaseksi. Mopsi sen sijaan oli täysin eri mieltä.

Niilo teki kaikkensa hurmatakseen mopsinartun, mutta tuloksetta.

Vain kerran Niilon ja toisen koiran välille syntyi hankausta. Molemmilla oli hampaat irvessä ja kuului murinaa, mutta räjähdysherkkä tilanne laukesi suhteellisen nopeasti. Oli hauskaa. Menen toistekin.