Koiran myrkyt ja koiran paskat

jormas: Minäkin kirjoitan koirista, sillä kevät tulee ja talven kestoaiheen lisäksi aukeaa toinenkin koiramaailman kestoaihe. Koiranmyrkkykeskustelijat saavat rinnalleen koiranpaskakeskustelijat.

Facessa käy lähes joka kerta niin, että jos aiheeseen osallistun, se jatkuu hyödyttömänä kunnes palstan ylläpitäjä sen katkaisee. Viimeinen keskustelu aiheesta alkoi näin:
"VAROITUS!
Riihikalliossa pääskysenpolun ja Kotkantien risteyksessä penkalla leipäpaloja iso kasa! Ehdin onneks huomata ennen kuin (toivottavasti) koirani ehtivät syödä. Otin kaikki pois. Olkaa varovaisia, näemmä hulluja taas liikkeellä.
Onneks mulla oli kakkapusseja taskussa, joten samalla muistutan koiraihmisiä keräämään niitä jätöksiä, jos osuu jalkakäytävälle niin ei kylvetä lisää koiravihaa tässä kevään suuren kakkakeskustelun kynnyksellä."

Vettä myllyyn antoi päivis, joka epähuomiossa tunnuksillani antoi seuraavan mielipiteen:
"Myönteisesti ajatellen leipäpalat saattavat olla vaikka jonkun mummelin ruokaterveiset linnuille. Kaikki ilmiöt eivät ole niin pahoja kuin ensinäkemältä voisi kuvitella. Eivätkä "hullujen" aikaansaannoksia. Ei tietenkään ole kovin hyvä idea levittää leipäpaloja kävelytien varteen."

Tämän jälkeen parin kolmen kirjoittajan sanaista arkkua ei pitänyt kiinni enää mikään ja tärkeintä ei enää olleetkaan koiranmyrkyt, vaan lintujen ruokkijat. Se kärytti sitten minunkin käämejäni ja vastoin kuin päivis, vastasin omilla tunnuksillani:

Kuvassa Manu alias Niku ja varis Riihikallion ostarin pihassa

"Riihikalliossa asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole omaa pihaa minne voi ja edes saa laittaa linnuille ruokaa. Kuusikymmentä vuotta sitten ja kauemminkin asui Riihikallion kupeessa pienessä mökissään Erikssonit, joilla oli paljon lapsia. Ja pihassa kesyjä lintuja, joukossa variksia. Toiseksi nuorin poika oli Niku, sittemmin Manuksi kutsuttu, joka niitä usein ruokki. Ja minäkin joskus. Kesä tai kaksi sitten Riihikallion puretun ostarin penkillä istui yli 70-kymppiseksi ehtinyt iäkäs mies. Polvellaan kesy varis, jota hän ruokki leivänpaloilla. Ja kertoili omaan, verkkaiseen tapaansa ympärille kerääntyneille lapsille miten on hyvä käyttäytyä, jos aikoo tulla lintujen kaveriksi. Minusta ei ollut tarpeellista mennä sanomaan Manulle, että mene omaan pihaas ruokkimaan variksiasi. Joten vielä tänäänkin Riihikallion koirapuiston käyttäjät voivat ihmetellä: "Että miten nuo varikset ovatkin noin kesyjä?"

Mutta oman totuutensa vankina olevia keskustelijoita ei pysäyttänyt enää mikään. Riihikallion suurimpia rikollisia olivat lintujen ruokkijat. Omaan arvoonsa jäi koiranmyrkyttäjä, joista tosin ei ollut mitään näyttöäkään. Ei kelvannut mikään eikä sekään, että lupasin maksaa vähintäänkin osan, jos he vievät löytämänsä "koiranmyrkkyannokset" tutkittavaksi.