Arvojohtaja Supercell

päivis: Alkaa näyttää vahvasti siltä, että Supercellin Kodisojan ja Paanasen ruhtinaallisten tulojen myötä äitien ja isukkien mielet muuttuvat. Kun tähän saakka vanhemmat ovat tuskailleet lastensa tietokonepelaamista, nyt lapsia jopa aletaan kannustaa viettämään enemmän aikaa pelien parissa. Kukapa vanhempi ei toivoisi, että omasta tenavasta kasvaa tietokonenero ja miljonääri. Ainahan vanhemmat toivovat omille lapsilleen parempaa elämään kuin ovat itse eläneet tai elävät.

En oikein tiedä, mitä tästä mielenmuutoksesta ajattelisin. Siitähän on kyse. Tänäänkin radiossa paasattiin, miten huippuja jo pienistä ipanoista saattaa tulla ja tärkeää on vain se, että pelaavat oikeanlaisia pelejä. Pääasia, että pelaavat. Huh.

Tuleva miljonääri?

Vakuutuin itse joskus kuukausia sitten siitä, että istuminen ei tee ihmisille hyvää. Olen toistanut monet kerrat silloin kuulemaani slogania "istuminen tappaa". Aloin seistä töissä, kotona syödessä eikä seisominen muulloinkaan tunnu vaikealta.

Nyt mietin, mitä noista tietokonepelaamisen ihmelapsista mahtaa tulla. Koskettaako tuo sloganin toteamus heitä lainkaan, vai miten mahtavat selvitä koulussa istumisesta ja sen jälkeen istualtaan pelaamisesta? Onko edessä ennenaikainen kuolema? Mitkä näkijän lahjat Eino Leinolla mahtoivatkaan olla, kun hän aikoinaan kyseli, miksi nuori mies on valmis hautaan jo.

Ymmärrän tietysti vanhempia, jotka laskevat, että jos lapsi innostuukin roikkumaan tietokonepelien äärellä, siinä säästyy melkoinen määrä aikaa ja rahaa, kun jälkipolvea ei tarvitse olla jatkuvasti kuskaamassa erilaisten harrastusten pariin. Siinä jää vanhemmillekin mukavasti omaa aikaa vaikka sen visioimiseen, miten elämä perheessä järjestetään sen jälkeen, kun lapsi on tuonut kotipesään ruhtinaalliset tulot Kodisojan ja Paanasen jalanjälkiä seuratessaan.