Varkaita tai muita sinne päin

jormas: Viime yönäkin tuli pohdittua yksiä jos toisiakin asiota. Tällä kertaa erityisen syyn siihen antoi Pessin sosiaalinen talonmies (lämmin kiitos hänelle), joka soitti asuntoomme murtaudutun. Ja kas, näin olikin, asialla kaksi enemmän tai vähemmän ansioitunutta Pessin asukasta. Tosin näyttäisi siltä, että sotkettujen paikkojen lisäksi ei juuri mitään ole viety. Jopa viinilokerikossa näyttävästi esillä olleet israelilaiset, alkoholittomat ehtoollisviinit olivat paikallaan. Sen sijaan vaatteet pitkin lattiaa, laatikostot auki ja niin edelleen.

Täytyy sanoa, että kohta alan olla mittaa myöten täynnä asioiden verkkaista hoitotapaa, sillä olemme tehneet muuttoa viime kesästä saakka ja odottaneet ainoastaan, että palkanmaksaja tai vuokranantaja saisi sosiaalisen talonmiesasiansa siten järjestykseen, että sen tehtävän hoitamiseen ei minua enää tällä erää tarvittaisi.

Mutta varas tai varkaat aktivoivat aivoni muistelemaan menneitä. Kerran ollessani Topi-Katissa, joka on yksi Sininauhasäätiön asumisyksikkö, huomasin jonkun käyttäneet saunan pukuhuoneessa naulassa roikkuvaa pesuharjaani. Syystä tai toisesta asia tuli niin iholle ja närästi melkoisesti, joten nauhoittavan kamera- ja kulunvalvonnan avulla selvitin tämän moisen törkimyksen henkilällisyyden. Kun viimein aikamoisen jälestämisen tuloksena sain Raipen hyppysiini, kysyin häneltä syytä moiseen käytökseen. Vastaus oli lyhyesti ja ytimekkäästi: "No, kun en tiennyt kenen se harja oli." Tästähän riemastuin vallan, sillä ollessani itse konnana, ajateltiin niin, että jos ottaa jonkun, minkä hyvänsä itselleen, jonka omistajaa ei tiedä, olisi rosvonkin aivoilla varkaus. Sehän kuului kyseisen ammatinharjoittamiseen. Mutta ajat näemme muuttuvat tai ainakin Raipe ajatteli niin, että jos ei tiedä, kenen joku on, sen saa ottaa omaan käyttöön.

Takaisin vielä asuntomurtoon. Kun joku kajoaa sijaan, jossa asun, on se niin liki tulemista, että koen sen ikäänkuin raiskauksena. Monelle moinen toiminta aiheuttaa myös melkoisen määrän turvattomuutta ja tiedänpä tapauksia, jossa koti, jonne on tultu omin luvin. ei enää koskaan muodostunut turvalliseksi kodiksi ja muutto oli edessä.