jormas: Eilen oli ohjelmassa muun muassa veden haku Jokilaaksoon. Se tarkoittaa peräkärryä ja siinä olevaa reilun tuhannen litran vesisäiliön täyttämistä kilometrin päässä olevasta, niin sanotusta Senkkerinmäen yli sata metriä syvästä porakaivosta. Säiliön ja peräkärryn roudaamme paikalle mönkijällä ja takaisin tullan samaa tietä kuin on mentykin. Sitten asennetaan pumppu ja täytetään Matkakodin kaksi säiliötä ja loppu, eli noin tuhat litraa raikasta porakaivovettä pumpataan sosiaalikontin sisällä olevaan, samanlaiseen säiliöön. Samalla reissulla viedään sora- ja sepeliasemalle roskat vaihtolavalle ja niin edelleen. Sekä katsastetaan kuinka pitkälle eräänlaisessa vaunukotihankeessa on päässyt http://ratastelkodu.ee/fi. He nimittäin rakentavat ja pystyttävät rakennusta sora-asemalle ja rakennusmiehet asuvat nimenomaan Vaunukodissa.

Tämä aamu alkoikin jo sitten aivan kunnollisella ja perinteisellä työnteolla sekä Sininauhasäätiön toimitusjohtajan vetämällä toimistopalaverilla. Oli ensimmäinen palaveri kotimaahan tulon jälkeen ja mieli oli kohtalaisen täynnä odotuksia, josko olisi paljonkin uusia haasteita edessä ja tarjottavana. Anti jäi vähän laihanlaiseksi ja pohdittavaksi sain vain mitä tilaisuuksia voisimme järjestää ihmisten auttamiseksi.

Kuvassa voimailee Pattayan rantakadulla yksi
Uusi toivo -lehden vakituisista avustajista.
Pitkän päivätyön opettajana tehnyt Jorma Kuitunen.

Sitten karauttelin iltapäiväksi uuteen toimistooni Sininauhatalolle Metsälään. Omien laskujen lisäselvittämisessä menikin sitten tovi jos toinenkin. Tältä paikalta on tehtävä mitä pyydetään ja kovin suurta merkitystä ei ole sillä kuinka tarpeelliseksi ja perustelluksi itse asiat jonkunasian koen. Sinällään mielenkiintoista ja ehkä eräänlaista kissa ja hiiri leikkiäkin, että löytyykö jossain vaiheessa edes euron epäselvyys. Jonkin verran mieltäni on liikuttanut myös osakeyhtiö- ja säätiölakien yhteensovittaminen. Osakeyhtiölain suhteen Sininauha Oy:n toimistusjohtajana asia on kristallinkirkas, mutta säätiölain soveltamista itseeni saavat muutkin pohtia jonkin verran, sillä asemani päättäjänä tai vastuullisena työntekijänä ei ole kovin kummoinen nykyisessä organisaatiossa. Mutta hyvä näin, sillä mieli pysyy virkeänä, joka taas lienee yksi parhaita dementian ja sen sukuisten sairauksien ennaltaehkäisyssä.