Urbaanit nomadit

Lämpö, eksotiikka ja onnellisuuden
etsintä voivat olla joillekin syy lähteä
pois tutusta ja turvallisesta.

päivis: Luin Hesarin kuukausiliitteestä omalla tavallaan kiehtovan jutun kahdesta suomalaisesta, jotka ovat jo seitsemän vuotta kiertäneet maailmaa eläen todella vaatimatonta elämää. Oravanpyörästä totaalisen irtioton ottanut pariskunta asui haastatteluhetkellä Borneossa, mutta olivat juuri lähdössä Filippiineille asuakseen siellä ilmeisesti niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Päätös myydä kaikki maallinen omaisuus pois ja lähteä, kuvattiin jutussa hauskasti. Onnellisuuskonsulttien bullshit puraisi pariskunnan miestä niin, että tarinan sanottiin olevan kuin Hotakaiselta.

Pariskunta kertoi, että ovat saaneet osakseen paljon vihaisia sähköpostiviestejä, toki myös kannustavaa palautetta. Urbaanien nomadien "arvonimen" voi saada oltuaan neljä vuotta tien päällä tai matkalla ilman vakituista osoitetta. Kuukausiliitteen pariskunta eli vielä kaiken lisäksi hyvin pienellä budjetilla, käytännössä noin 300-500 eurolla kuukaudessa kaikkine kuluineen matkustamiset mukaan lukien. Myös siis ilman sosiaaliturvaa tai muita etuja. Eivätkä tuntuneet kaipaavankaan sen enempää Kelaa kuin eläkevakuutusyhtiöitäkään. Kiittelivät sentään, että ovat olleet suhteellisen terveitä.

Ihmisten ihmettely siitä, että joku tekee tuollaisen päätöksen, on toisaalta ymmärrettävää, sillä luopuminen hyvinvointivaltion turvallisesta arjesta oikeuksineen ja velvollisuuksineen, on tietenkin aika erikoinen ratkaisu. Erikoinen näillä leveysasteilla. Mutta emmepä ihmettele yhtään sitä, että monissa maissa on aivan normaalia viettää elämänsä erilaisissa luostareissa täydellisessä köyhyydessä. En tunne Thaimaan luostarielämää sen vertaa, että tietäisin jotain munkkien arjesta. Tiedän kuitenkin että asuntommekin lähellä sijaitsevan luostarin munkit kiertävät kotikatumme kautta joka ikinen aamu ja saavat paikallisilta asukkailta viittansa alla pitämäänsä kuppiin riisiä ja muuta ruokaa ja vastalahjaksi rukoilevat almun antajan puolesta. Eiköhän näissä molemmissa maallisen luopumisen tavoissa ole kyse jostain hyvin samasta: onnen etsinnästä tavalla tai toisella.