Jokilaaksossa on käytössä kolme 1000 litran vesisäiliötä, joista yhden sisältöä käytetään Pienen vihreän huoneen istutusten kasteluun pumppaamalla vesi uppopumpulla Maljapurolammesta.
Toisen ja kolmannen säiliön juomakelpoisen veden haemme usein komennusmiesten käytössä olevan, läheisen omakotitalon vesihanasta, jonne sen toimittaa Tuusula. Noutamiseen tarvitsemme mönkijää ja peräkärryä. Joskin tiukan paikan tullen säiliö kulkisi kilometrin, kahden matkan Vanha rouva Avensiksen perässäkin.
Vaikka vesi pysyy hyvänä myös Merikonttikodin ja Saunamerikontin isoissa säiliöissä, haen ja haemme varsinaisen juomaveden erikseen parinkymmenen litran astioihin milloin mistäkin. Välillä kauppareissulla jostakin vesipisteestä ja välillä Johansso(i)nin luonnon avolähteeltä. Läheisen hevoshaan vierestä viedessäni korppumakupaloja hevosille.
Vaikka minullakin on roolini ja tehtävät pitääkseni talviasuttavan, nykyisin etupäässä kesäkotikäytössä olevan Jokilaakson asuttavana villin luonnon keskellä, tuo Morakot puutarha- ja oksasaksineen paljon viihtyvyyttä lisää. Hän kaivaa nokkosten, horsien, leppä- ja pajupuiden ynnä muun kasvillisuuden seasta kotimme niin sanotusti ihmisten ilmoille. On kuin Tata herättäisi prinsessa Ruusunen unestaan.
Viime yönä ei uni ollut riittänyt auringon nousuun ja ihmettelin minne on Almost a wife kadonnut? Kunnes kuulin pihalta "niks naks" hänen kaivaessa neljän aikaan aamuyöstä puutarhasaksineen kotiamme esiin vihreän luonnon keskeltä.
Aivan oma lukunsa on katoton kasvihuone, joka on saanut täksi kesäksi todellisia mamuja uudisasukkaikseen. Vaikka luulenkin tulevaisuuden olevan kaupasta ostettujen kurkuman ja inkiväärin kasvielämien itujen kannalta toivotonta. Ikkunalla itää lisäksi uusiokäytössä olevassa ja rei'itetyssä Lindlin muovisessa jäätelörasiassa, kosteiden pyyhkeiden keskellä vihreitä papuja. Niiden tulevaisuutta en povaa puoleen enkä toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti