Juhla-, merkki- ja muistopäiviä

Yritin maistella kielen päällä ja pohtia korvien välissä onko otsikon päivillä joitakin eroja. Tulin lopputulokseen, että on, mutten osaa kertoa suulla enkä kirjoittaa käsillä mitä. Joten olkoot sopuisana sekamelskana arki- ja viikonloppupyhineen mielessäni.

Jotenkin erityisenä ehkä ainutkertaisuutensa ansiosta on muistiin jäänyt rippijuhla, kun pääsin Tuusulan vanhimmassa puukirkossa 15-vuotiaana ripille uskonnonopettajani Uula Kevan pitämästä rippikoulusta. Muistan meistä otetun ryhmäkuvan kirkon Tuusulanjärven puoleisilla portailla, mutta kateissa ovat pääni sisällä tai sisältä jokainen rippikoulukaveri. Jumalanpalveluksissakin oli käytävä kolmesti ja saatava papilta kuittaus. Kyseinen kirkko on tuttu näkymä muutenkin, sillä olin kaksi ensimmäistä kouluvuotta tien toisella puolella olleessa puisessa opinahjossa opettaja Hämäläisen opetettavana ja kuritettavana. 

Rippilahjaksi sain hopeisen ristin kaulaan sekä teräksisen Leijonakellon ranteeseen. Jonka vaihdoin myöhemmin mustalaisten kanssa humalapäissäni Timexiin Rovaniemen leirintäalueella. Rippijuhlasta muistan vain, että kävin välillä salaa tupakalla. Ja että rippikuvani oli Mannerheimojen valokuvausliikkeen ikkunassa, josta äiti haki sen myöhemmin. 

Aika moneen, vähintään valtakunnalliseen juhlaan liittyi traditioita, jotka voivat nykyäänkin hyvin. Lapsuuden joulujen tärkeitä asioita olivat joulupukki lahjoineen, kuusi koristeluineen ja jouluruoka kinkkuineen. Sen Jeri-koira söi joulusaunassa ollessamme. Ja äiti pudotti siitä hermostuneena isän nauraessa lipeäkalan likasankoon. Joka meillä oli kylläkin likaämpäri. Pääsiäiseen kuuluvat nykyisinkin tiput suklaamunineen ja rairuohoineen, vappuun vappuviuhkat ja juhannukseen juhanuskoivut sekä -kokot. 

Lähes kaikkien lapsuuden juhlien pääosan anasti myöhemmin 15 vuodeksi alkoholi. Myöhemmin kasvoin ikäni lisäksi myös mieleltäni sen kokoiseksi, ettei ole tarvinnut yli 40 vuoteen etsiä juhlamieltä kemiallisista aineista. Perinteet ovat tulleet takaisin muutenkin enemmän lapsuuteni paikoille.

Humuvuosinani kehittelin myös ainutlaatuisen örveltämispäivän, joka sai nimen Hyrylän sunnuntai. Sen ainut tarkoitus oli tulla ja olla humalassa aamusta iltaan. Heinäkuun 2. tiistain ryyppypäivä oli työnantajan mielestä rokulipäivä, sillä silloin yhden käden sormin lasketut, määrätyt Perä-Hyrylän alkoholistit tai niiden alut eivät menneet töihin. Se päivä oli taas eilen enkä vieläkään mennyt töihin. Vaan muistelin entisaikojen rymyämistäni Maarasen Pekan, Harsusen Alpon ja Seliverstovin Kaiskin kanssa. Meistä vain minä keikun enää täällä kylän päivää muistelemassa.