Tunti Thaimaahan

Tätä kirjoittaessa olen taivaalla ja tunnin päässä Bangkokin Suvarnabumin lentokentältä. Tälläkin kertaa jännitin kaikista matkustajista pienimmän matkalaukkuni sisällön kanssa, vaikka se onbpienenpieni. Sillä 30 cm x 40 cm oli koko, jonka kiinalainen lentoyhtiö hyväksyi matkustamoon käsimatkatavaraksi  kun viime kerralla lensin Pekingin ja Tukholman kautta Suomeen. Tämä lentoni Thaimaahan saattoi olla lajissaan ensimmäinen Qatarin lentokoneilla kolmen miljoonan asukkaan Dohaan ja siitä Bangkokiin.

Jännitin sisältöä, sillä siellä on kuusinkertainen määrä lääkkeitä, joita saanee tuoda ja viedä Suomesta kuukauden annoksen. Viime reissulla oli kesäkotiinkin viemisissä sopimatonta, sillä virkanainen ei hyväksynyt yli 80-vuotiaan vanhuksen pihapuun oksasta vuolemaa ritsaa, vaikka heitin sen kumiosankin roskiin, vaan thaitulli sanoi edelleen, että ase se on yhä.

Qatarin lentokenttä on kerrassaan valtava. Sen rinnalla Helsinki-Vantaa on kuin pienen kaupungin asema. Dohan kentällä kuljin oikealle portille automaattijunalla ilman kuljettajaa ja niin tein myös nyt ensimmäisen kerran Bangkokin lentoasemalla. Sahasin junalla väliä eestaas pari kertaa, kun en osannut jäädä oikeassa kohdassa pois. Kunnes oivalsin, ettei ole kuin yksi mahdollisuus lähtöpysäkin lisäksi. Silti kävelemistä riitti yllin kyllin sisätiloissa. Ensimmäisen kerran elämässäni näin eläinten sisätoiletinkin.

Nyt kirjoitan blogin loppuja Suvarnabhumin kentällä ja odotan Kasikorbankin palvelupisteen aukeamista. Sillä käsilaukussa on tuhansia euroja, jotka vaihdoin Super Richissä bahteiksi. Viime kerralla tuli valuutanvaihdossa merkittäviä mittatappioita, kun luulin tietävänä ja osaavani, vaikken osannutkaan. Mutta sanovat ja olen huomannut itsekin, että matkailu avartaa.