Eilen matkasin yli puoli vuorokautta junan etuakseliston päällä ja nukuin siitä osan nukkumiseenkin tarkoitetun vaunun yläpetillä. Pyörästö eli telit sijaitsevat aivan sen päädyissä. Joten junan kulkiessa kiskojen saumojen ja vaihteiden tai epätasaisuuksien yli, iskut välittyvät suoraan välittömästi telin yläpuolella olevaan lattiaan. Keskellä vaunua akselien välinen matka toimii eräänlaisena jousituksena, joka tasoittaa menoa.
Yhteisvaikutuksesta päädyn ja telin yläpeti yhdistää kaksi epäedullisinta tekijää, joten sain suoraan telin iskut jousituksesta sekä maksimoidun keinunnan korkealla. Tätä kokematta en ehkä olisi koskaan oivaltanut, että etsiessäni mahdollisimman tasaista ja rauhallista kyytiä, kannattaa valita petipaikka mahdollisimman läheltä vaunun keskiosaa ja alakerrasta.
Toinen oppirahojen maksun paikka tuli edellisen reissun valuutanvaihdossa, sillä olin sullonut mielensopukoihin vain sen, että Suvarnabhumin alakerran pisteissä on kelvollinen vaihtokurssi. Joten valitsin oman thaipankkini, Kasikorbankin, kun ajattelin voivani tallentaa vaihtamani bahtit suoraan tililleni. Ensin selvisi, etten voikaan niin tehdä, sillä kyseinen piste oli kirjaimellisesti vain valuutanvaihtoa varten ja siinä kaikki. Kun sitten ei konttoria sattunut silmiin Bangkokissakaan, kiikutin rahasäkkini liki 1000 kilometrin päähän Phatthalungin pankkiin.
Mutta tässä ei vielä ollut operaation hinnakkain sähläys. Sillä junassa hieman selailin nettiä ja huomasin, että kyseisen lentokentän SuperRich rahanvaihtopisteessä olisi ollut 3 bahtia, eli 10 % parempi kurssi. Kun vaihdoin varavarojen lisäksi puolen vuoden tarpeen, maksoin oppirahoja edestakaisen Thaimaan lennon verran. Vieläkin kiristi otsanahkaa, kun sitä junamatkalla ajattelin ja tätä aamulla kirjoitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti