Kalkkiviivoilta kaukomaille

Joka toinen vuosi on syksyn jännitettäviä asioita vuoden viisumi, joka käytännössä on käyttökelpoinen kaksi vuotta, kun menen maahan ennen kuin viimeinen päivä on ensimmäisestä vuodesta tullut. Thaimaan Non-Immigrant O-A -viisumi tunnetaan yleisesti myös eläkeläisviisumina. Se on tarkoitettu yli 50-vuotiaille ulkomaalaisille, jotka haluavat viettää pidemmän aikaa maassa. Ehkä epävirallinen termi eläkeviisumista ei tulekaan yli 50 vuoden iästä, vaan koska työntekeminen Thaimaassa on tällä viisumilla ehdottomasti kielletty.

Suomalaisten Thaimaahan suuntautuvilla viisumihakemuksilla ja Thaimaasta tulevien marjanpoimijoiden viisumikiistoilla ja niiden tuhannella riistolla ei varsinkaan suoraan ole teknistä tai hallinnollista yhteyttä toisiinsa, vaikka ajatus tuntuu kiehtovalta. Silti kalkkiviivoille odottelu oli minullakin melkoinen jännitysnäytelmä, sillä lentoliput ilman vaihto- ja palautusoikeutta oli ostettu ja maksettu! Viisumi ehti tulla kuitenkin eilen lähes viime tipassa ennen torstaiaamun lähtöä. Varasuunnitelman tekeminen ja junalipun hankkiminen Phatthalungista Padang Besariin Malesian puolelle osoittautui tällä kertaa tarpeettomaksi. Se toi silti mielenrauhaa epävarmaan tilanteeseen. Ehkä käynkin ostetulla lipulla Morakotin kanssa maassa junalla, sillä saatu viisumi on multiple, eli monen maahatulon asiakirja. Toki maahantuloja voi ostaa Immigrationista myös yksitellen.

Hääsuunnitelmiakin ehdin tehdä tai tuumailla Morakotin yllättävän yökosinnan vuoksi. Tuumata sitäkin, että onko mahdollinen vihkiminen Suomessa vai Thaimaassa, koska samaan avioliittoon ei ehkä voi vihkiä kuin kerran. Törmäsin myös kotikirkkoni ahtauteen, sillä luterilaisen papin vihkimisen estänee kirkkolaki, jos molemmat eivät kuulu kristilliseen seurakuntaan tai kirkkoon. Tata on siis suvaitsevaisuutta markkinoivan kotikirkoni mielestä liian harhaoppinen Buddhansa kanssa. Mielenkiintoista, sillä jotkut papit taitavat vihkiä samaa sukupuoltakin olevia. Ehkä joku vihkisi meidätkin. Toinen vaihtoehto on siviilivihkiminen.

Kihlattuni yllättävä kysymys tuli niin lähellä lähtöä, etten ehdi saada mukaan suurlähetystön ja muiden viranomaisten vahvistamaa naimalupaa. Eikä sitä voi kaikkine rönsyineen hankkia ulkomaille netinkään välityksellä. Oma lukunsa on kypsään ikään ehtineen nuorikkoni tarvitsemat asiakirjat mahdollisine kielenkäännöksineen, jos avioidumme Suomessa. Nykyään taitaakin olla hynttyiden yhteen laittamista helpompaa erota, joka hoitunee yhdellä sähköpostilla.

Viime kotimatkan kiinalaisen lentoyhtiön vaatimaan 30x40 cm:n käsimatkalaukkuun ei lääkkeiden, hammasharjan ja paperisten asiakirjojen lisäksi juuri muuta mahdu. Joten pakkaaminen on tulevan puolivuotisen helppoja asioita. Vaikka askel lyhenee ja juoksuvauhti hiipuu, on korvien välissä edelleen harmaan tai muun värisiä aivosoluja, jotka laukkaavat entiseen tapaan. Tai ainakaan en ole huomannut eikä kukaan ole kertonut henkisen vauhtini hyytymistä. Joten samalla omituisuudella torstaina kohti kaukomaita, huomista sekä sen jälkeistä aikaa.