Hyvää syntymäpäivää Elämän tähden

28.09.1990 Elämän tähden sai laillisen aseman ja siitä tuli oikeuskelpoinen, rekisteröity yhdistys. Tärkein syy yhdistyksen syntyyn oli, että halusin kulkea myös päihdetyössä omia polkujani. Vaikka paljosta päätinkin Jyväskylän Katulähetyksen ja Sininauhasäätiön operatiivisena johtajana. Oikeastaan aina yksi toiminnan tarkoituksista on ollut ihmisten pahoinvoinnin vähentäminen ja hyvinvoinnin lisääminen. Alussa selkeä kohderyhmä oli päihdeongelmaiset ja kodittomat, sillä vaikka olisi katto pään päällä, se ei vielä tarkoita kotia tai edes kodinomaisuutta. Toisaalta sanotaan myös, että "kengät ovat kulkurin koti".

Kun aikoinaan leivän hankkiminen loppui päihdetyöstä, muuttuivat myös yhdistyksen säännöt ja mukaan tuli kaikki elävä. Vaikka kasvit puuttuvatkin edelleen nykyisistä säännöistä. Elämän suojeleminen ja elämänlaadun parantaminen on silti ollut koko ajan ykkösjuttu. Sinä voi pitää myös yhdistyksen yli 5000 blogikirjoitusta, joita olemme kirjoittaneet 15 vuotta joka päivä. Kirjoittaminen lisää selkeästi omaakin hyvinvointia ja poistaa silloin tällöin vaivaavaa tyhjyyden tunnetta. Ehkä päivittäisissä, muutaman tuhannen lukijossakin on jokunen, joille lukeminen antaa myönteisen sysäyksen päivään tai vaikka yöhön lukuajasta riippuen.

Ehkä yhdistyksen aineellisesti merkittävin on vanhemmilta saamani perinnön turvin hankkimani Jokilaakson 8 hehtaarin alue, jonka lahjoitin myöhemmin Elämän tähden ry:lle turvatakseni sen tulevaisuuden ja koskemattomuuden. Näin ajattelin silloin ja ajattelen yhä, sillä isänmaan koskemattomuuden vuoksi äitini ja isäni aikoinaan taistelivat sodassa. Jo vuosia kotini on ollut Merikonttikodissa Jokilaakson luonnonsuojelualueen keskellä. Välillä olen asustanut Päiviksen ja Niilo-koiran kanssa, välillä yksin ja nykyisin osin Morakotin kanssa, josta tullee ensi kesänä vaimoni numero 3. Jokilaakson olen hankkinut kylläkin jo 1. vaimoni Liisan kanssa ja avulla.

Kun poikani päätti aikoinaan, ettei hän rakenna Jokilaaksoon perheensä kanssa kotia, määritteli se tai antoi sysäyksen pyhittää koko alue elämän suojelulle. Vaikka Jokilaakson kehitys on leppoistajan elämäntyyliin verkkaista ja muutenkin loivaliikkeistä, on joka vuodelle syntynyt jotain uutta. Vuosi sitten sai Matkakotimme parkkipaikan pinnalta kuorittu maa kukkulamaisen muotoonsa uusia kasveja ja nimekseen Outokumpu. Alkujaan puron varressa piti yhdessä kanssamme vanhentua liikkuva kotimme rekisterinumero IN-105.

Tämän kesän ykkösjutun käynnisti uusi kävelysilta Huhtarinpuron yli Jokilaakson muistelupaikalle, josta Niilo-koiramme sai pari viikkoa sitten viimeisen leposijansa Rudolf ystävänsä vierestä. Kun Morakot, alias Tata chattasi viikolla, että hän haluaa avioitua kanssani, aukaisi se myös elämän oven Rabbit Islandin pienelle saarelle, kun oivalsin, että muistelupaikka voi olla myös elävää elämää varten. Joten jos pääsen Morakotin kanssa vihille saakka ja se tapahtuu myös Suomessa, haluaisin sen tapahtuvan kyseisellä muistelupaikalla luonnon keskellä. Mutta saapa nähdä mitä tapahtuu viikolla alkavan puolen vuoden thaiaikana avioaikeillemme, sillä liitto on aina vähintään kahden kauppa.

Vuosisadan ensimmäisen kvartaalin elänyt pieni yhdistyksemme on paljon muutakin kuin Jokilaakson elämä. Nykyisinä rönsyinä on osuuksia Salon seudun Matildan Marinan rannan parkkipaikkohin, satojen hehtaarien merialueisiin ja niiden sisällä suojeltuun saareen sekä Jämsän Rapula-tila uimalampineen. Ehkä juuri elämän tähden jakelen myös Thaimaan lapsille euron leluja PeeCeeX skootterini takapoksista ja samasta paikasta kulkijakoirille makupaloja.