Olen silloin tällöin varsinkin elämäni leppoistamisjaksolla miettinyt elämäni erilaisia osia iästä riippuen. Leppoistaminen eli eläkejakso oli jäädä kokematta ja päättyä ennen kuinnoli alkanutkaan Melahden sydänvalvomoon, sillä sain sydäninfarktin (25.10.2006) Vantaan Ikeassa. Vuosipäivää kutsun Viikatemiehen väistöpäiväksi. Sen aiheuttajan yksi oleellinen sylttytehdas on sairaalassa todettu sepelvaltimotauti. Sitäkin olen pohtinut monesti olisinko voinut välttää kyseisen taudin toisin elämällä. Joka tapauksessa ajattelen niinkin, että "siunattu sepelvaltimotauti", sillä se sai minut lopettamaan itseni ja työpanoksen myymisen rahasta.
Olin Sininauhasäätiön operatiivinen johtajana eräänlainen työnarkomaani. Sen suurin syy oli juomakentille jäänyt itsetunto, jos sitä oli koskaan ollutkaan. Joka tapauksessa, kun kolmekymppisenä otin viinasta pesäeron, jäin päihdetyöhön. Sillä työksi asti minulla oli tietämystä oikeastaan vain viinasta, sillä ammattiajokorttinikin olin juonut.
Kun makasin Meilahden sairaalassa maallinen vaellus vain ohuen ja ainoan elämänlangan varassa, Päivis-vaimoni oli suurin yksittäinen syy pysyä elävien kirjoissa. Koskaan en ole kokenut kenenkään toisen rakkautta niin konkreettisesti kuin hänen ja ajattelin, että en voi enkä halua jättää häntä. Se ja sydäninfarkti saivat minut muuttamaan, jos ei elämäntapoja niinkään, niin suhtautumista elämään senkin edestä.
Päivis oli muuttanut meidät Hämeentien Topikatista Mäkelänkadun Pessin ylimpään kerrokseen, josta tuli uusi kotimme. Alimmassa kerroksessa oli 12 tai 15 metrin uima-allas, jossa vahvistin joka aamu elämänlankaani. Alussa minun piti yhdellä altaanmitalla huilata kaksi kertaa. Mutta selvisin jatkoajalle, josta tulee pian 20 vuotta. Siitä viisi ensimmäistä vuotta olin eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen ja Sininauhasäätiön kustantamassa 5 vuoden tarpeettomana ja hyödyttömänä olemisen oppisopimuskoulutuksessa osa-aikaseksi muuttuneen työnantajani käytävillä. Sain tehdä mitä halusin tai en mitään niin kauan kuin kukaan muu en nähnyt siinä mitään järkeä. Ja kun näki, jossain selkäni takana kokoontui joku johtoryhmä, joka otti ja vei visioni.
Joutenolijan ammattitutkinto opetti minut etsimään itseäni ja elämään hyvin löydöksen kanssa. Olen siitä sangen kiitollinen, vaikka kukaan ei tainnut sitä silloin eikä ehkä joku vielä nytkään käsittävän. Itseni etsimisen tärkeimpinä mentoreina on toiminut Jokilaakson luonto ja etenkin linnut, jotka ovat opettaneet minulle mikä ja miten vähän on elämän kannalta tärkeää tai välttämätöntä. Se on auttanut ymmärtämään kuinka paljon tai vähän olen ehtinyt tekemään elämässäni merkityksellistä ja merkityksetöntä.
Tällä hetkellä ajattelen, ehkä itsekkäästikin, että elämän tarkoitus on löytää polun pää ikuisuuteen, jos se ylipäätään on ajan vankilassa mahdollista. Kristinuskon ytimestä ovat pitäneet minut loitolla mustankantinen kirja kainalossa kulkevat kurttuotsaiset ikuisuuden jakajat kauppiaat. Sillä heidän ehdoilla lähes kaikki ystäväni ja kaverini ovat kuumemmalla osastolla. Siellä ovat silloin myös vanhempani ja siskoni ja uskon, että se on hyvä paikka minullekin. Sen option pidän kuitenkin itselläni, että maalliset, ison pomon tehtäviä omineet ovat itse väärällä tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti