Tuleeko hyttyskesä?

Hyttyset ilmestyvät yleensä toukokuun aikana, ja niitä on eniten kesä–heinäkuussa. Nyt on kesäkuuta menty jo viikon verran ja tähän mennessä olen nähnyt vain yhden vertani hamuavan inisijän. Se kyttäsi mahdollisuuksia veriateriaan kännykkäni näytön laudalla. Tänään on alkukesän ensimmäinen kunnollinen sadeaamu Jokilaaksossa, jonka luulen herättelevät hyttysmaailman siipiveikot ja -veikottaret. Niiden esiintymisen tarkka ajankohta ja määrä vaihtelevat kuitenkin alueittain ja säiden mukaan. Ensimmäisiä hyttysiä voi näkyä etelässä jo varhain keväällä, mutta inisevät parvet ilmestyvät toukokuussa. Keskikesä on Jokilaaksossakin hyttysten huippukausi. Pohjois-Suomessa ja Lapissa ne tulevat riesaksi hieman ennen juhannusta ja heinäkuussa ininä on pahimmillaan. Hyttysten määrä vähenee loppukesästä ja syyskuun alussa ne häviävät yleensä kokonaan.

Talvihyttysiäkin on olemassa, mutta yleisimmät luonnossa elävät metsähyttyset talvehtivat munina tai toukkina maaperässä ja vesistöissä. Mutta esimerkiksi kellarihyttynen voi talvehtia aikuisena vaipumalla horrokseen kellareissa tai luolissa. Kaupungeissa ja asunnoissa viihtyvä viemärihyttynen voi lisääntyä sisätiloissa ja piinata ihmisiä ympäri vuoden asuen viemäreissä ja lattiakaivoissa.

Koiras- eli mieshyttynen on kasvissyöjä, joten vertani haluavat ovat kaikki naaraita. Ehkä noidatkin ovat naisia, vaikka velhoja sen sijaan lienee molempia sukupuolia. Ja nykyisin kai myös muunsukupuolisia ja sukupuolettomiakin. Lentoemäntäkin voi olla myös mies. Vaikka nykyään käytetään usein sukupuolineutraalimpia ammattinimikkeitä. Steward kylläkin taitaa olla miespuolinen lentoemäntä. Sitten on  matkustamohenkilökunnan jäsen eli cabin crew tai lennonvastaanottaja tai lentoavustaja. Miesten osuus matkustamohenkilökunnasta vaihtelee lentoyhtiöittäin, mutta heitä työskentelee alalla nykyään paljon joka puolella palloamme.

Maailma on tullut entistä ihmeellisemmäksi tai minä yksinkertaistunut iän myötä lisää. Enkä pysy kaikessa enää mukana. Tosin enon lailla olen pudonnut veneestä silloin tällöin aiemminkin pitkin matkaa. Aika usein tuntuukin, että mitä kauemmin elän, sitä vähemmän tiedän tai tyhmennyn enemmän. Ehkä ei olekaan hyväksi edes ymmärtää kaiken maailman kotkotuksia.

Mutta takaisin hyttysten. Aiemmin luulin, että niiden ainoat viholliset ihmisten lisäksi ovat pikkulinnut. Kuinka väärässä olinkaan, vaikka linnut ovat toki tunnettuja hyttyshävittäjiä. Itse asiassa tehokkaimmat hyttysten torjujat löytyvät usein aivan muista eläinryhmistä. Sudenkorennot ovat hyttysten pahimpia painajaisia. Sekä aikuiset sudenkorennot ilmassa että niiden vedessä elävät toukat syövät hyttysiä kaikissa elämänvaiheissa. Yksi aikuinen sudenkorento voi napsia suuhunsa kymmeniä tai jopa satoja hyttysiä päivässä. Monet muutkin petohyönteiset saalistavat hyttysiä lennosta.

​Jos pääskyset hoitavat päivätulituksen, lepakot vastaavat yövuoroista. Ne ovat uskomattoman tehokkaita saalistajia. Yksi ainoa pikkulepakko voi pyydystää jopa 1 000 hyttyskokoista hyönteistä yhden ainoan tunnin aikana. Sammakot, konnat ja niiden nuijapäät syövät mielellään sekä hyttysten veteen laskemia toukkia että veden pinnalla kärkkyviä aikuisia. Mutta niin tekevät kalatkin, jotka ovat toukkien kauhuja. Esimerkiksi monet pikkukalat, kuten ruutanat, ahvenenpoikaset ja salakat, syövät hyttysentoukkia vedestä ennen kuin ne ehtivät edes kuoriutua lentäviksi vitsauksiksi. Myös verkkohämähäkit tekevät passiivista, mutta tehokasta työtä sitomalla hyttysiä seitteihinsä. Kun taas hyppyhämähäkit saalistavat niitä aktiivisesti pinnoilta. Hyttysen elämänkierto on herkin veteen sijoittuvan toukkavaiheen aikana. Siksi kalat, sammakkoeläimet ja vedessä elävät hyönteistoukat tekevät usein suurimman työn hyttyspopulaation kurissa pitämisessä.