Kesää kohti kelloa kääntämättä

Viime yönä kuu oli lähes täysikuu. Tarkalleen ottaen se on huomenna, maanantaina 30. maaliskuuta. Kuu kyllä näyttää paljain silmin lähes täydeltä pyöreältä kiekolta jo muutamaa päivää ennen ja jälkeen huipun. Viime yönä valaistu pinta-ala oli noin 94–96 %. Kuu on tällä hetkellä vaiheessa, jota kutsutaan kasvavaksi kuperaksi kuuksi (waxing gibbous). Kevään ensimmäinen täysikuu tarkoittaa, että ensi sunnuntaina vietetään pääsiäistä. Koska ilma on monin paikoin selkeä, kuu heijastaa valoa tällä hetkellä erittäin tehokkaasti, mikä saa sen näyttämään jopa kirkkaammalta kuin keskitalvella. Olin yöllä neljän aikaan hereillä, kun kävin metsäwc:ssä ja kuun möllötystä katsoessani päätin, etten siirrä kelloani kesäaikaan, vaikka tasan samaan aikaan viime yönä moni EU:n alueella niin tekikin, kuten älylaitteenikin automaattisesti. Minulla ei tosin ole rannekellossa Suomi-aikaa lainkaan, vaan kaupungin kohdalla on 4 miljoonan asukkaan Dubai. 

Isoissa ikkunoissa ja kellotauluissa ihmisten yritykset siirrellä aikaa eivät ole loppuneet, vaan toistaiseksi siirtely jatkuu EU-direktiivin mukaisesti. Vaikka Euroopan parlamentti on kannattanut luopumista jo vuonna 2019, asia odottaa edelleen EU:n neuvoston käsittelyä, eikä lopullista päätöspäivää ole asetettu. Me voimme siirrellä myös aurinkokellojamme, mutta aurinko ei niiden mukana siirry. Vaan paistaa entisellään taivaalla pilvien takanakin niin Suomessa kuin muuallakin.

Kun olin Thaimaassa, ostin netin välityksellä Suomen Gigantista ruuantekolaitteen, jonka kelpo kaverini nouti pyynnöstäni Keravan postista ja minä viikolla melkein hänen kotoaan autohallista. "Turbojuppikattila. Ruoka sentään on oikeaa evästä", sanoi hän. Joka tapauksessa eilen tein sillä Gemini-keinoälyn kädestä pitäen opastuksella ensimmäisen ruokani, joka kyllä oli parasta laatuaan. Olenkin hankintaani tyytyväinen. Keinoäly on ollut monessa asiassa verraton ja hyödyllinen apuri, joka kyllä ottaa päällikön paikankin, jos antaa sille tilaa. Joka tapauksessa sen ohjeiden mukaan mausteineen valmistui oikein hyvä makkarapannu.

Vaikka linnuilla on jo kummasti kevättä  rinnoissa ja perheen perustaminen mielessä, vihreä väri odottaa aikaansa. Silmiini ei ole sattunut edes leskenlehtiä, saati sen  keltaisia kukkia tai valkovuokkoja. Voikukka ja alkukesän rentukkakin odottavat aikaansa. Voi siis olla, että saamme vielä takatalven muodossa valkean lumipeitteen maahan. Kun eivät lennä hyönteiset, on lihaa syövillä muuttolinnuilla kylmän lisäksi myös nälkä. Joka vuosi kuitenkin omalla laillaan aamukasteineen ja -tuoksuineen ainutlaatuinen kesä tulee tänäkin vuonna. Iän karttuessa tunnen yhä enemmän kiitollisuutta siitä, että saan olla osa sitä kaikkine tunteineni.