Milloin elämä alkaa?

Lauantaiai-iltana oli: Pysäyttävä näky eduskuntatalon portailla. 

Emme ole yhtä mieltä siitä, milloin ihmisen elämä alkaa. Jo pelkästään biologiassa elämän alkamiselle on useita määritelmiä riippuen siitä, mitä ominaisuutta painotetaan. Monet biologit katsovat elämän alkavan hedelmöityksestä, jolloin munasolu ja siittiö yhdistyvät muodostaen uuden, ainutlaatuisen Da-rakenteen. Lääketieteellisesti raskauden katsotaan usein alkavan vasta, kun alkio kiinnittyy kohdun seinämään viikon, kahden kuluttua hedelmöityksestä. Jotkut määrittelevät elämän alun hermoston ja aivosähkökäyrän perusteella raskauden puolenvälin jälkeen, koska elämän loppukin määritellään usein aivokuoleman kautta. Suomessa ja monissa muissa maissa juridiset oikeudet, kuten oikeushenkilöllisyys, alkavat vasta lapsen synnyttyä elävänä. Myös lait määrittelevät usein raskauden keskeytyksen aikarajoja, joiden sisällä sikiön oikeudellinen asema muuttuu suhteessa äidin itsemääräämisoikeuteen.

Filosofisessa ja eettisessä näkökulmassa pohditaan usein ihmisyyden tai henkilöyden alkua. Alkaako "ihmisyys" vasta, kun olento kykenee tuntemaan kipua tai on tietoinen itsestään? Onko hedelmöittynyt munasolu "henkilö", koska sillä on potentiaali kehittyä sellaiseksi, vai onko se vasta "mahdollinen ihminen"? Biologisesti kyseessä on jatkumo, jossa ei ole yhtä absoluuttista hetkeä, jonka kaikki tiedemiehet ja ajattelijat hyväksyisivät. Kyse on pikemminkin arvovalinnasta mitä ominaisuutta, DNA:ta, tietoisuutta vai syntymää pidämme merkittävimpänä.

Adoptiolasta haluavien aikuisten määrää on vaikea arvioida, sillä sitä odottavien määrän arviointiin vaikuttavat muun muassa pitkä adoptioprosessi, joka kestää usein vuosia. Se alkaa noin vuoden kestävällä adoptioneuvonnalla, minkä jälkeen hakijat hakevat adoptiolupaa. Luvan saamisen jälkeen alkaa varsinainen odotusaika, joka voi kansainvälisissä adoptioissa kestää useita vuosia riippuen kohdemaasta ja lapsen tarpeista.

​Kansainvälistä adoptiopalvelua antavat Suomessa Interpedia, Pelastakaa Lapset ja Helsingin kaupunki. Kotimaisessa adoptiossa neuvontaa antavat hyvinvointialueet sekä Pelastakaa Lapset. Jokaisella taholla on omat jononsa ja tilastonsa. Hakijat voivat myös keskeyttää prosessin tai heidän tilanteensa voi muuttua odotusaikana. Vaikka tarkkaa lukua odottavista aikuisista ei ole saatavilla, on selvää, että kyseessä on satoja suomalaisia, jotka ovat sitoutuneet pitkään ja vaativaan prosessiin toiveenaan saada lapsi.