Blogiaihioita vuosien varrelta

Hulluilla on halvat huvit ja siipirikkolintu ei kauas lennä. Mutta hullukin käy viisaasta, jos on vaiti ja järkevästäkin, kun ei avaa suutaan ja kerran näin kirjoituksen, joka, alkoi näin: "Lukeminen kielletty. Yksityinen kirjoitus." 

Elämän tähdenlento on joskus lennetty ja kausivalot on jouluvaloja parempi sana Himalandiassani. Nuoruus on lahja ja ikääntyminen taidetta, joka taitaa olla ainoa keino pysyä hengissä. Mutta tullakseen vanhaksi ja viisaaaksi pitää ensin olla nuori ja typerä. 

Alkoholi yhdistää kovaonniset kadun kulkijat sekä Arkadianmäen ahkerat puurtajat ja some on tulvillaan mustan vyön "matalamieliä". 

Ilma on kiehtova juttu. Jos voisin ottaa sen taivaalta, kaikki lentävät eläimet taitaisivat pudota maahan. Ehkä lentokoneetkin.

Elämäni ihmisten keskuudessa on auttanut minua ymmärtämään miksi koirat ja jotkut muutkin eläimet purevat ihmisiä. 

Elämä on monesti helpompaa, kun on joku josta pitää kiinni ja joskus voi omantunnon ohitusleikkauskin olla paikallaan, vaikka istuisi aivojensa päällä. Makuasia, sanoi osaomistuskoira Niilo eläessään, kun muniansa nuoli. 

Luulon pahin vihollinen on tieto ja huominen on joskus paras ystäväni vielä yönkin yli nukkumisen jälleen ja terveydestä huolehtiminen on pohjimmiltaan hitain tapa tehdä kuolemaa. Joskus vasta laskuveden aikaan näkee kuka on mennyt alasti uimaan eikä paha aina pelkällä hyvällä hiljene ja pienikin raha voi olla suuri, kun sen leikkaa tarpeeksi köyhältä.

Missä kaksi tai useampi riitelee, sieltä järki pakenee, mutta kuinka nostaa kissan häntää, jos ei sitä ole juurikaan ole, kysyi katseellaan hännätön Black & White -kissa Thaikotini pihalla. 

Jonakin päivänä minunkin on kuoltava, mutta kaikkina muina päivinä voin elää. Koska voin kuolla jo huomenna, siksi on elettävä tänään. Ja ennen kuolemaa pitää ja saan elää... loppuun asti. Ehkä elämällä ei ole myöskään tapana tehdä virheitä, vaan jokainen matka kirkastaa jotain hämärässä ollutta, vaikka vanhaksi eläminen lisää kuolemanriskiä.

Joskus unettomassa yössä kyselen kuka on se mies joka asuu kodissani nimelläni? Joskus mietin sitäkin, että eläke on vähän kuin sairausvakuutus, siltä varalta, että jää työuran jälkeen ikään kuin tyhjän päälle. On hyvä muistaa, että joskus on pienemmät resurssit ja kivisempi tie.

Mutta tänäänkin on hieno päivä herätä, olla ja elää, jota en ole nähnyt koskaan aiemmin. Silloin tällöin, kun saan kiinni sisäisestä rauhasta, se liittyy melkein aina luontoon sekä elämän kunnioittamiseen. Sillä kun synnymme, olemme hiomattomia timantteja ja senioreina sekä viimein vanhuksina olemme täydellisiksi hioutuneita.